Rullahiihdon tapakulttuuri

IMG_2861[1]

 Se on kesä kuumimmillaan ja sen myötä myös kestävyyslajeiksi miellettävien hiihtolajien kesäharjoittelu pyörii täydellä teholla. Tästä harjoittelusta huomattavan suuri osa tapahtuu normaalisti rullasuksilla, joten tämänkertaiseen tekstiini sain innoituksen pieneltä visiitiltä Vuokatin rullaradalle. Nyt te varmaan mietitte, että taas Kusti marisee kävelijöistä tai muuten vaan radalla poreilevista kulkijoista. Eiköhän tuo aihe ole kaluttu loppuun asti ainakin omalta osaltani, kun totesin ettei asiaan yksinkertaisesti voi vaikuttaa. Nyt sain kuitenkin kipinän kirjoittaa juttua, kun aamupäivällä kohtasin rullaradalla häröpallossa vastakarvaan etenevän junnuryhmän. Ryhmä tuli vastaan tilanteessa, jossa oikeaan suuntaan laskevalla on vauhtia n. 40km/h ja rata kaartaa loivasti oikealle. Edellä laskenut Kazakstain kaveri hurautti häröpallon läpi rohkeasti. Itse en tätä tohtinut tehdä vaan tein väistön vasemmalle. Lyhyt keskustelu kyseisen ryhmän valmentajan kanssa teki selväksi, ettei tähän toimintamalliin ole tulossa muutosta. Joten päätin puhtaasti oman turvallisuuteni takia mennä tekemään treenini muualle.

 Oman spekulaation mukaan ampumaradalle ei pääse laskemaan stadionilta lumikasan kierron kautta, koska kasa peittää osan rullaradasta sillä kohtaa. Joten penkalle on laskettava vastakarvaan tai sitten hiihtotunnelin lenkin kautta, josta minäkin stadionille laskin. Pienellä valmennusjohdon ohjeistuksella nykyisilläkin rullaradan reittivaihtoehdoilla tultaisiin toimeen, mutta tässä vuosien saatossa olen todennut, että tätä ohjeistusta on suomalaisilta valmentajilta turha odottaa. Siitä päästäänkin asiaan.

 20131028-152757.jpgVuokatti on tunnetusti mielletty hiihtolajien Mekaksi. Onhan se varmaan edelleenkin sitä, mutta ”meidän” osuus kesäisestä kävijämäärästä alkaa painumaan marginaaliseksi. Silti olemme hyvin esillä eteenkin sotkamolaisilla maanteillä ja pyöräteillä liikkuville. Juuri tätä jatkuvaa jokapäiväistä esilläoloa meidän kannattaisi miettiä hyvinkin tarkkaan, sillä jos jo nyt paikallisten hiihtoihmisten silmissä käytöksemme liikenteessä lähentelee räikeää piittaamattomuutta muita kohtaan, niin miltähän se mahtaa näyttää lajin ulkopuolisille liikkujille? Tänäänkin useampi sotkamolainen vakiliikkuja väisti pyörätieltä pientareelle nähdessään rullahiihtäjän. Turistit eivät sentään osanneet (vielä) pelätä.. Olisikohan vaikutusta sillä että näillä kankailla kolme tai pahimmillaan neljä rinnan etenevä ryhmä ilman pienintäkään elettä väistää muita on viikottainen näky Sotkamon pyöräteillä. Tai häröpallossa pyörätiellä tekniikkatuokiota pitävä ryhmä, joka estää ohittamisen 100% tarkkuudella? Nykypäivänä kun ihmiset tiedostavat velvollisuutensa ja eritoten oikeutensa erittäin vahvasti, niin yhden tienkäyttäjäryhmän häiriköinti saa aikaisempaa suurempaa ärsyynnystä muissa aikaan. Pidänkin tätä nykyistä esiintymistä liikenteessä karseana mainoksena lajiryhmälle joka taistelee muutenkin tasaisesti vastaantulevia ”positiivisia” uutisia vastaan. Haluammeko varmasti samanlaisen maineen tienkäyttäjinä kuin suomalaisilla pyöräilijöillä, joita pidetään täysinä kaistapäinä liikenteessä? (Osittain täysin syystä ja osittain olosuhteiden pakosta.) Nykyisellä liikennekäyttäytymisellä maineemme tienkäyttäjinä on menossa vahvasti samaan suuntaan pyöräilijöiden kanssa. Onko se suunta jonne me haluamme kulkea lajiryhminä? Kun kerran tällainen maine pesiytyy suomalaisten mieliin, niin siitä eroon pääseminen on uskomattoman vaikeaa.

  Mikäs sitten tähän lääkkeeksi, onko asialle tehtävissä mitään? No mielestäni on ja vielä erittäin helposti. Jokainen hiihtolajien parissa toimiva valmentaja voisi antaa aina leirien tai harjoitusten alussa selkeät ohjeet, miten ajoradalla, pyörätiellä, rullaradalla ja ampumaradalla toimitaan. Siis aivan perusjuttuja liikennesäännöistä ja muut huomioon ottavasta käytöksestä harjoituspaikoilla. Näin saataisiin harjoitukset vietyä läpi sujuvasti itseään ja muita vaarantamatta. Nyt toimintaa sivusta seuranneena tällaista lajikulttuurin ja positiivisen lajikuvan opettavaa valmennusta ei ole lainkaan tai se on hyvin tehotonta. Voin toki olla väärässäkin, mutta meidän toiminta ainakin Vuokatin harjoituspaikoilla tukee mielipidettäni asiassa. Haastankin kaikki Suomen valmentajat, jotka toimivat hiihtolajien parissa opettamaan junioriryhmille turvallisen ja muut huomioon ottavaa toimintaa harjoituspaikoilla ja kokeneempaa kaartia puolestaan toimimaan hyvänä esimerkkinä nuoremmilleen. Jos joku ihmettelee, miksi tämäkin asia on Kustilla käynyt tunteisiin, niin puolustukseni sanon, että syöksyminen asfaltille sattuu ja vauhdista törmääminen rikkoo paikkoja. Jo pikku kaadosta saattaa saalistaa helposti sen 2kk sairauslomaa ja eihän sellaista takapakkia toivo kenellekään.

IMG_2898[1]Hyvää kesää ja onnistuneita treenejä toivottelee
Köppinen

Ps. Tänäänkin kohtasin ainoastaan fiksusti ajaneita pyöräilijöitä. Kaikki etenivät siististi pyörätien laidassa ja mukavasti edessä hiihtävälle ilmoittaen että ovat tulossa ohi, vaikka tilaa ohitukseen olikin tarjolla. Varma on kuitenkin aina varmaa.


Meranti Intersport Joutsensilta