Kallen Kisat

IMG_3577[1]

Savolainen hornankattila tuo maastohiihdon velodromiksikin kutsuttava Lapinlahden hiihtopyhättö isännöi jälleen kerran perinteisiä Kallen Kisoja. Kisat olivat kaksipäiväiset kun lauantaina suksittiin vimmatusti sprinttiä ja sunnuntaina pelattiin hiihdon shakkipeliä normaalimatkalla. Shakkipeliä siksi, että käytettävän ladun pituus oli n. 1Km, joka kierrettiin sunnuntaina 10 kertaa. Tarjolla olisi taatusti peesattavia selkiä sekä sitkeitä peesaajia. Kumpaisenkin päivänä hiihtotyylinä käytettiin sitä perinteellisenpää etenemismuotoa.

Omassa ohjelmassa oli ainoastaan sunnuntain normaalimatka. Suurempia odotuksia ei kisaan lähtiessä ollut, sillä aiemmin viikolla kadotin hieman viikkorytmiä ja kävin junttaamassa perjantaina 3.5 tuntisen maastopyörälenkin. Lauantaiaamuna viikkorytmin palautuessa tajuntaan oli hivenen housuihin köntsinyt olo.. Eipä siinä mitään, kisoihin mennään niillä jaloilla ja treeneillä, mitä takana on, joten en sen suuremmin ruvennut kisoihin lähtöä empimään. Teryleeniä vaan niskaan ja kohti Savon velodromia.

Kisaan otin taktiikan kaikki tai ei mitään. Odotin lähdössä myöhäisintä hetkeä, milloin portista oli mahdollista irtaantua ja tempaisin ensimmäisen kierroksen rennon ravakasti ehtiäkseni juuri sopivasti seuraavalle kierrokselle ja kuin tilauksesta lähdöstä ampaisi eteen Anatoly Romanov. Otin ”ilmatyhjiössä” hetken happea ja siirryin vetämään, sillä halusin kierrosajan pysyvän mahdollisimman pitkään 2min tuntumassa, jotta tuoreita jalkoja tulisi tasaisesti lähtöviivalta letkaan. Kolmannelle kierrokselle lähtiessä jonoon ilmestyi veturiksi Ukrainan Ruslan Perekhoda. Toistin itseäni ja hengähdin jälleen takasuoran peesissä. Etusuoralla tuli näpättyä todella tiukka spurtti, sillä Latvian Arvis Liepins lähti portista välittömästi kun se oli mahdollista. Neljännellä kierroksella koko letka pysähtyi ennen takasuoraa odottamaan Nikita Surkovin rynnistämistä junan vetomieheksi hyvällä menestyksellä. Surkovilla oli virtaa vähän liikaakin ja mies ajoi radalta ulos etusuoralle käännyttäessä. Samalla loppuivat letkalta uusien tuoreiden jalkojen (Käsien) saaminen, sillä lauantain sprinttiykkönen Toni Ketelä ja Ounasvaaran Joonas Sarkkinen joiden lähtöajat olisivat sopineet suomalais – venäläis – ukrainalais – latvialaisen junan aikataulun olivat jättäytyneet kisasta pois. Näin kierrosaika tippui juuri kriittisesti 2.04 ja 2.06 välille eikä uutta veturia enää kisanaikana junaan tullut. Matkaa jatkettiin minun vetäessä tasaiset ja kyrillisillä aakkosilla nimensä kirjoittavien yrittäessä fillarireiden tiputusta aina etu ja takasuoran nousuissa siinä onnistumatta. Hiihto oli aikalailla mallillaan ja sain jo tulille 1.5 km loppukirin, joka loppui kuitenkin lyhyeen sauvan kahvan jäätyä käteen. Suunniteltu kyrillisten vaunujen tiputusyritys muuttuikin niiden taka-ajoksi nopean sauvan vaihdon jälkeen. Karanneet vaunut sain vielä pumpattua tuntumalle, mikä riitti oman junan parhaaseen loppuaikaan. Yksinäinen resinamies Sergey Mikayelyan Armeniasta ei apuja kisassa tarvinnut ja pumppasi lähes soolona voittoon. Oma shakkipeli puolestaan tuotti sijan 2. viitisen sekuntia Mikayelyan takana. Paljon pidempään ei olisi kärsinyt varasauvan kanssa säätää sillä kisan kolmonen Anatoly Romanov jäi minun taakse karvan vajaan 2 sekuntia.

No mitäs tästä Lapinlahden kisasta jäi käteen? Positiivisempana antina ainakin se, että fillarireisi on sillä mallilla, ettei se enää pikkulenkistä lumihangessa ajaen hätkähdä. Käteen jäi hyvän suorituksen lisäksi resut välineet. Eipä se kannattaisi edes tällä tasolla säästää hiihtovälineistä. Kesät rullahiihtosauvana pidetty 2-tason sauva ei ole uudenveroinen olisihan se pitänyt uskoa. Totta se on vain katsottava peiliin ja todettava, että jos on varaa ostaa kisatason maastopyörä joka kesälle, niin eiköhän silloin voi aina uusin sauvoihinkin muutaman satalappusen investoida.

Tästä kisahommat jatkuu Kainuun Talvikisoilla, jossa edelleen edetään perinteellistä hiihtotapaa käyttäen. Palaillaan.

Koo  

 


Meranti Intersport Joutsensilta