SM-hiihdot Jämi

Kopi3

Alkuun pienet pahoittelut tämän kirjoituksen viivästymisestä. Viimeinen viikko meni aika järkyttävän kiivaassa tahdissa, enkä yksinkertaisesti jaksanut keskittyä blogin kirjoittamiseen. Huono selitys – tiedetään, joten menköön se vaikka allekirjoittaneen heikkouden piikkiin. Kroppa vaatii nyt veroa huonosta palauttelusta ja oirehtii kurkkukipuilun merkeissä.. Tämähän tarkoittaa, että aikaa oheistoimintaan on nyt riittämiin, kunhan fyysinen kuorma pysyy matalana.

Jämin kisoihin lähtökohdat olivat poikkeuksellisen hyvät. En edes muista, milloin olisin saanut valmistautua ilman mitään vaikeuksia viimeiset 3-kuukautta keskitalven arvokisoihin. Olisikohan edellinen kerta vuodelta 2004? Sen jälkeisinä vuosina kunto onkin sakkaillut kumpuun viimeistään tammikuun puolivälissä. Toki hyviä kisoja vaikeuksista huolimatta on sattunut kohdalle keskitalvella, Kopijopa pari SM-mitalia, mutta nyt pääsin oikeasti viivalle ”todella hyvin” valmistautuneena. Ainoa pelko kisoihin valmistautumisessa oli Jämin Kirous. Sillä kisapaikkakunnalta minulle on jäänyt lähes pelkästään huonoja muistoja.. Tässä pientä listaa aiemmista suorituksista: 2005 DSQ sprintin välierässä, 2009 koko kisat DNS kisa-aaton loukkaantumisen takia, 2011 DNS sairastumisen takia, 2013 hillitön mahatauti Jämi21 juoksutapahtuman jälkeen, 2014 kisakaverin keilaus Jämi84 pyörätapahtumassa. (tämä hävettää varmaan lopun elämää) Jämin tapahtumista putkeen on tainnut mennä vain Jämi42 hiihto ja Jämi84 pyöräily vuonna 2013..

Kopi2Odotusarvo Jämi-kammosta huolimatta oli varsinkin vapaan 15km kisaan kova, jota nosti entisestään hyvät hiihdot Vantaan Suomen Cupissa. Laskin ennen kisaa, että mahdollisuus TOP5 sijoitukseen olisi realistinen, jos kaikki menisi aivan putkeen. Lopulta tuo sijoitus jäi ajallisesti melkoisen kauas, mikä johtui lopulta muiden hyvyydestä, eikä niinkään omasta suorituksesta. Hiihdin järkevän hiihdon hyvällä vauhdinjaolla, joka toi sijan 8. Pientä masennusta pukkasi, sillä kauden paras hiihto jäi tekemättä ja suoritus jäi talven normaalitasolle ilman venymistä, jota muut kansallisen tason miehet kuitenkin osoittivat lauantaina. Tosin TOP5 olisi jäänyt saavuttamatta rajullakin venymisellä.

Sunnuntaiksi 30km perinteisen kisaan toivoin rautatielatua ja selkeää voitelukeliä. Molemmat jäivät toteutumatta, kun taivaalta tipahteli tiskirättejä ja lämpötila pyöri aamuisella pelottavan lähellä nollaa. Suksivalinta meni täten vaikeaksi, eikä voitelustakaan ollut aivan täysiä takeita. Munasin lievästi suksivalinnan, koska valitsin pitävimmän suksen.. Jämin laduilta löytyy mojovien nousujen lisäksi pitkiä loivia liukupätkiä ja lopulta aika paljon tasatyöntöäkin. Suksen pito otti näillä pätkillä aavistuksen kiinni. Hyvä pito toki pelasti päivän ja sain hiihtää nousut rennosti, joten jaksoin pitää vauhtia koko kisan ajan. Henkisesti lenkki oli raskaan puoleinen. Vaikka miten yritin lyödä kaasua nousujen päällä, niin hieman aiemmin lähtenyt Ville Ahonen pakeni aina vain kauemmaksi. Tylyä hommaa, mutta kun muita selkiä tuli tasaisesti vastaan, niin sain itseni motivoitua pitämään ja lopulta kiristämään vauhtia loppuun asti. Kun kaikki miehet lopulta saapuivat maaliin, niin sainkin todeta Villen hiihtäneen loistavasti, eikä itsensä motivointi ja pakottaminen tuntunut enää niin turhauttavalta. Tuloksena hyvin tyydyttävä sija 9. fiiliksellä, että enemmänkin olisi saattanut olla tarjolla nappisuksella. (Seliseli)

Kopi4Loppuun muutama ajatus, missä minun ja huollon pitäisi parantaa, jos haluan saavuttaa parempia tuloksia tällä tasolla hiihdossa. Ensimmäisenä jäi mieleen, että sovi ainakin perinteisen suksien testaus huolellisesti huoltajan kanssa siten, että aikaa on riittävästi. Nyt minulla tuli kiire valita sukset, eikä pitotällin entraamiseen jäänyt aikaa. Piti valita se kalikka, mikä sattui pitämään kertalaakista.
Toinen välineiden virittämiseen liittyvä seikka on voiteen testaaminen. Kisasuksi tuli testattua kisaladulla, mutta jostain ihmeen syystä OHS:n huoltomiehet testasivat voiteet verryttelyladulla, missä lumi oli kuivempaa, kuin kisaladulla. Kuulostaa varmasti pieneltä asialta, mutta 35 – 90min suorituksissa, jossa pelataan pienillä marginaaleilla pienestäkin voiteluedusta saa hyötyä ja tunne että nyt muuten suksi pelaa on valtava henkinen voimavara kisatilanteessa.
Näin jälkikäteen omissa suorituksissa jäi parannettavaa varsinkin henkiselle puolelle. Kisakavereiden hyvistä suorituksista ei saisi hämääntyä, vaikka heidät olisikin alkukaudella tai aiemmin onnistunut nujertamaan. Voin tunnustaa, että Härkösen Teemu lauantaina ja Ville Ahonen sunnuntaina pistivät luuta kurkkuun kesken matkan ja onnistuivat syömään minun kisamoraalia hetkellisesti. Täydet pisteet heille ja selkeä kehittymisen paikka minulle.
Kolmantena ja tärkeimpänä kehittymisen kohteena löytyy valmentautuminen. Löytyykö kropasta tarpeeksi tehoja nykyhiihdon vaatimuksiin, jos miehen keskittyminen on ollut kesän ja syksyn täysin muualla? Voiko silloin edes vaatia huoltojoukoilta käytännössä 200% parempaa suoritusta, kun heidän panostaan verrataan minun hiihdon harjoituskauteen?
Lopuksi tarkasteluun oma asenne kisaviikonloppuun. Vaikka kilpailupaikka ja sinne matkustaminen tuntuisikin merkittävän vastenmieliseltä, niin kannattaisikohan silti mennä kisapaikalle päivää aiemmin, kuin viimeisenä mahdollisena hetkenä, jos se kerran on mahdollista. Nyt annoin omien tuntemusten vaikuttaa ja oleilin mieluummin kotona ja kärsin kropassa 7h matkapäivän kisa-aattona. Tyhmästä päästä kärsii koko kroppa. Näillä teeseillä nyt saavutetut parhaat keskimatkojen SM-hiihto sijoitukset (8&9) saattaisivat tulevana talvena parantua. Pitänee nujertaa tämä kurkkukipu ensin.

Palataan
Köppinen  

Ps.Kuvat on imuroitu SM-hiihtojen kisasivuilta. Luvaton käyttö kielletty. 


Meranti Intersport Joutsensilta