Neljännesvuosikatsaus – Tulosvaroitus

image

Henkilökohtainen MTB-kausi alkaa elokuun myötä kääntymään loppusuoralle. Viimeiset pyöräpainotuksella olevat kisat ovat Elokuun vikana viikonloppuna. Se että ovatko ne Marathonin SM-kisat Taivassalossa vai Saariselkä MTB on vielä lopullista päätöstä vailla. Katsotaan nyt rauhassa – molempiin on vielä hyvin aikaa lyödä ilmoa sisään. 

Otsikosta huolimatta toukokuusta alkaneeseen kauteen mahtuu enemmän positiivisia suorituksia, kuin keskinkertaisia tai huonoja. Hyvän kesän 2015 jälkeen oma odotusarvo jäi vain hieman korkeammalle. Jokaisen kisan jälkeen jäänyt fiilis, että pystyn parenpaankin häiritsee jos nyt ei ihan yöunia, niin vähintään yleisellä tasolla. Jos kesän suorituksia lähtee purkamaan pieniin osiin, niin ehkäpä tekin itseni lisäksi pääsette kärryille mistä oma huippuvauhti kiikastaa. 

Otetaanpa positiiviset asiat ensimmäiseksi. 

Pidempikestoinen teho suhteessa kehon painoon on noussut aavistuksen. Kotoiset Stravan ylämäkipätkät ovat petraantuneet lähes järkiään ilman maksimaalista yritystäkin. Perusvauhdissa ylämäkeen ei siis ole mitään vikaa ainakaan Suomen mittapuulla muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Zillertal Bike Challengessa kuitenkin näin että tekemistä riittää tuollakin saralla, jos mittapuu otetaan aivan maailman huipulta. 

Myös pyörän hallinta on parantunut viime kesästä. Muutamia virheitä tuli vielä alkukesästä, mutta sittemmin kalusto on pysynyt keskimääräistä paremmin lapasessa kovassakin vauhdissa ja yrityksessä. Tämän sektorin pitääkin parantua, kun aktiivisia harrastusvuosia ei vielä valtavasti tästä lajista takana ole. 

Takapakkia on taas tullut perustehoissa. Tasaisella pyörä ei vaan kulje samaa tahtia kuin aiemmin. Tiepätkillä ja tasaisilla poluilla meno on nihkeää. Välillä peesissäkin tekee tiukkaa. Kaiken hyvän lisäksi tämä osa-alue on heikentynyt kauden edetessä. 

Myös maksimaalinen teho on hiipunut edellisestä kesästä. Aiemmin sain pyörän kiihtymään parilla polkaisulla hyvään vauhtiin. Nyt kiihdyttäminen on kuminauhamaista. Tämäkin sektori on heikentynyt tasaisesti keväästä ja nyt heinäkuussa suorastaan romahtanut. 

Nämä heikentyneet osa-alueet olivatkin ratkaisevassa roolissa kun XCO:n SM-mitaleista taisteltiin Vantaalla. Sain aivan reilusti ja myös ansaitusti tunnustaa muut kuskit vahvemmiksi sunnuntain kisassa. Aiemmin kun pystyin vastaaman XCO:n alkurähinöissä kohtalaisesti kotimaan kärkivauhtiin ja vielä jatkamaankin siitä kisaa ilman pahempaa kuolemaa, niin nyt olin alkukiihdyksestä lähtien aivan purjeessa. 

Jostainhan nyt pitäisi kaivaa analyysi siihen, että miksi kausi on lähtenyt kulkemaan tähän suuntaan. Selvä poikkeama aiempaan kauteen tulee jo huhtikuusta. Nyt hiihtokausi jatkui pitkälle kevääseen, enkä päässyt ajamaan peruskilsoja jalkoihin lainkaan, kuten keväällä 2015. Toisekseen aloitin edellisen kauden selvästi terveemmässä kunnossa (Lue painavampana) kuin tämän kauden. Eli treeneissä oli varaa ylittää vähän itseään enemmän kuin tänä keväänä ilman että kova treeni alkaisi kehittämisen sijaan kuluttamaan lihaksistoa. Tälle kesälle onkin käynyt niin, että sinällään onnistuneet kehittävät treenit ovat menneet jäseniin niin vahvasti etten ole niistä enää palautunut kisoihin. Samaa ongelmaa oli ilmassa viime syksynä, mutta vasta aivan kauden loppusuoralla, joten se ei ehtinyt vaikuttamaan kisatuloksiin niin radikaalisti. Lisäksi pitkien marakisojen sävyttämä ohjelma asettaa palautumiselle ja yleiselle terävyydelle omat haasteensa. Pitkät kisat eivät ainakaan suoranaisesti paranna hetkellistä tehontuottoa ja pyörän agressiivista käskyttämistä maastossa. Viime kesän XCO-painoitteinen ohjelma oli armeliaampi. Kisoista palautui nopeammin ja ne olivat tehontuotolle parempia kisoja harjoituksellisesti agressiivisuudessaan kuin seesteisemmät maratonit. Kelkka näytti kuitenkin kääntyvän positiiviselle Seinäjoen XCM ja XCO viikonlopun aikana, jossa oma vauhti olikin kaikilla osa-alueilla kauden parasta. (Takana viikko lepoa ja tankkailua mahataudin jälkeen) Onnistuin kuitenkin pölhöilemään hyvän nousuvireen viikossa, kun mieli halusi metsästää Vantaalta isoa kalaa, jolloin levon, ravinnon ja rasituksen suhde kääntyi kulutuksen puolelle palautumisen ja kehittymisen sijasta. Nuoren miehen innokkuutta vai vanhan ukkelin liiallista kunnianhimoa? Meikän tapauksessa pölhöily oli vähän molempia. Ylipäätään liian kovalla kiireellä valmisteltu kisakausi ei ole mennyt mieleisesti ja siksi annankin OY Kusti MTB AB yritykselle tulosvaroituksen. Varoituksesta huolimatta en sulje hyviä Elokuun tuloksia pois mahdollisuuksien rajoista. Ainakin jonkinlainen analyysi omasta tilasta on jäsenneltynä ja nyt jännityksellä seurataan mitä suunnitelluilla korjausliikkeillä saadaan aikaan. Ruokaa ja intervalleja rakastavalle miehelle ainakin riittävän ravinnonsaannin ja räjähtävämmän harjoittelun lisääntyminen on mieleen. Tähän kun lisätään muutamat kovemmat anakynnystehot kontrolloiduissa olosuhteissa, niin Elokuun treeniohjelma ja ruokavalio näyttävät erittäin houkuttelevilta. 

Tulosvaroituksella pelotellen, mutta korjausliikkeitä valmistellen hyvää loppukesää kaikille! 

Köppinen 

Artikkelikuva: Tarja K

 

 

 


Meranti Intersport Joutsensilta