Haanja100

2015-10-08 22.20.49

Kesä meni niin että heilahti. Vastahan elettiin toukokuuta, jolloin tuskailin Vuokatin lumessa olevilla poluilla maastopyöräilyn lajiharjoittelun vaikeutta. Nyt on maastopyöräilykisat ajettu ja elämme aikaa kahden kilpailukauden välissä. Kilpailukausi päättyi syyskuun lopussa Virossa Haanja100 kilpailuun, josta irtosi komea voitto. Aikaa on kulunut tuosta kisasta jo reilut 3-viikkoa, mutta palataan kuitenkin ”muutaman” lauseen muodossa Vörunmaalle ultimaattista hulluutta vaativaan Haanja100-kilpailuun.

Kauden viimeinen reissu ei todellakaan startannut hyvin. Kävin näppäämässä kunnanlääkärin Sotkamon huvilaltaan kyytiin ja onnistuin lähtötohinoissa upottamaan tila ja tehoihmeeni Matoniemen mökkitien pientareelle. Tavallista tehokkaammat etuvetoiset premium-henkilöautot aliohjautuvat mutkissa.. 😉 Matkapäivän ohjelmistoon saatiin siis virikkeellistä toimintaa vinssauksen merkeissä. Ihme ja kumma traktorimiehen kutsumiselta vältyttiin. Hyvillä kuormaliinoilla ja kiristimillä saa paljon aikaan, kunhan tekeviä käsiä on tarpeeksi. Tässä vaiheessahan kukaan EGC-Merannin rosterista ei tiennyt, että lähtiessä koetut vaikeudet olivat pientä paluumatkan ongelmiin verrattuna. 2015-09-25 13.02.49

Kisa sujui Haanjassa lähdöstä maaliin todella hyvin. Kisaviikon alussa pidetyt lepopäivät toivat reisiin mukavasti taagia, eikä matkalla ollut pienintäkään vaikeutta pysyä muiden mukana tai myöhemmin ylläpitää tarvittavaa vauhtia. Ennen kisaa suurin jännitys kohdistui omaan rengasvalintaan. Edelliset viikot olivat olleet Vörunmaalla kuivia ja maa kuulemma oli pölissyt kisareitin varrella. Sääennustus kuitenkin näytti runsasta sadetta kisapäivän aatolle ja yölle, joten päätin kotona laittaa Scaleen nappulakuviota alle, jotta saan ajaa ainakin alamäet ja mutkat rennosti. Jos luvattua sadetta ei olisi tullutkaan, niin tiedossa olisi ollut todella tuskainen 100km rimpuilu-urakka todella keveillä ja matalakuvioisilla renkailla lähes aina ajavien virolaisten perässä. Kun aamulla vääntäydyin kisapaikalle ja näin valtavat lätäköt pihamaalla, niin tiesin olevani päivän kisassa vahvoilla. Tämä mielikuva varmistui matkalla viimeistään siinä vaiheessa kun pääsimme ensimmäiselle polulle. Muut kuskit liukastelivat suuntaan jos toiseen mutaisella polulla, mutta itse ajelin todella rennosti. Otin kärkipaikan haltuun heti ensimmäisellä polulla ja ilman kiihdytystä sain porukan räjähtämään. Tilanne n. 20Km kohdalla oli sellainen, että kärjessä eteni 5-kuskia. Minä, Riivo Schuman, Samuli Saarela ja pari muuta virolaista joiden nimiä en saanut painettua päähäni. Tuossa 20km kohdalla oli minun kisan vaikein paikka, kun ajoin aika korkealla sillalla sillankaiteeseen ottaen siitä uuden suunnan sille puolelle siltaa, jossa kaidetta ei ollut. Lopputuloksena oli nopea välineestä luopuminen vapaassa pudotuksessa ja laskeutuminen telemark-alastulolla mutaojaan reilun 2m korkeudelta. Pyörä ja mies säilyivät ehyenä loikasta ja ehdin vielä oman letkani peesiin tämän ylimääräisen viihdykkeen jälkeen. Oli kuulemma näyttävä tapa vaihtaa vetovuoroa omassa letkassa. Hyvin pian tämän 20km kohdan jälkeen Riivo lisäsi vauhtia ja ainoastaan minä pystyin seuraamaan. Etenimme aina 53km asti todella sopuisalla vuorovedolla ja sovimmekin, että ajetaan 100km matkasta ylimääräiset kilometrit pois, jotta takaa ei pääse enää muita voittokamppailuun mukaan. Riivon kisa päättyi kuitenkin todella ikävästi 53km kohdalla hänen ajettua tiellä kuoppaan juuri sillä hetkellä, kun mies kaivoi geelejä taskustaan. Takaa kuului vain jäätävä tömähdys, jota seurasi pelottava hiljaisuus. Sisäinen virkamies ja vastuuntunto pakotti mut kääntymään takaisin ja varmistamaan Riivon kunnon. Kypärä oli haljennut törmäyksessä ja pientä sekavuutta oli ilmassa. Huutelin paikalle apuja, joita sainkin kisan livekuvausta hoitaneesta kameramiehestä ja lähellä olleesta katsojasta. Kaatuminen näkyy muuten kisan livetallenteessa hyvin kohdasta 2:47 eteenpäin..( http://sport.delfi.ee/news/jalgrattasport/uudised/taispikkuses-rankraske-haanja100-rattamaratoni-voit-laks-soome?id=72545169  Jätin Riivon maanmiestensä hoiviin ja jatkoin matkaa. Seuraavan kympin ajoin ihan heikkopäänä, koska pelkäsin takaa tulevan ison joukon nappaavan mut kiinni tieosuuksilla. Mutta takana olikin Vähämetsä ja Saarela möyhentäneet takaa-ajajilta jalat pehmeiksi poluilla, joten takaa ei uhannut muita kuin omia.. Toki sain tämän tietää vasta 80km kohdalla. 😉 Kisasta muodostui siis hurja 47km maastotempo, jossa jokainen mutka paljasti tuntemattoman pätkän polkua. Jälkeenpäin ajateltuna mahtava kokemus ajaa vilunväreissä yksinään tuntematonta mäkistä polkureittiä johtoasemassa kohti maalia. Vielä kun irtiotosta ekat 37km pelkäät jonkun tulevan takaa kaveriksi kamppailemaan voitosta. Toki kisanaikaiset tuntemukset olivat täysin jotain muuta. Vasta 5km ennen maalia maltoin rentoutua ja todella nauttia tilanteesta, kun pääsin uralle, jota olin edellisenä päivänä jo ajanut. Maalissa kädet ilmaan, kuivaa päälle ja odottamaan, miten tiimikavereilla kulkee. Oli kyllä riehakkaat fiilikset, kun Jussi kaarteli kakkosena maaliin! 2015-09-26 17.05.39-2

Haanjan kisareitti yllätti minut positiivisesti. Nousua oli enemmän kuin hyvin ja samoin polkua. Poluilta tosin puuttui suomalaiset kivet ja juuret, mutta liukasta siellä silti oli.. Niin ja kärjessä oli vielä aivan eri hyvä ajaa verrattuna tilanteeseen, kun polkua on edennyt ensimmäiset 100-kuskia. Kun tapahtuman idea on olla hullu ja haastava, niin reilukin muta ja muu haaste ovat vain suotavia ominaisuuksia kisareitille. Tämä oli niin hyvin järjestetty kisa, että Etelä-Viroon on päästävä toisenkin kerran kisaamaan! Aivan loistava paikka ja kisa päättää maastopyöräilykausi.

Niin se paluumatka, jonka kerroin menneen huonommin kuin tulomatkan. Kotimatka lähti oikein hyvin liikkeelle ja ehdimme laivaan kuten normaalia tilavammalla ja tehokkaammalla premium henkilöautolla voi olettaakin ehtivän. Olin odottanut laivamatkan buffettia koko kuluvan kuukauden. Kun ruokaa ja herkkuja rakastava mies tarkkailee lähes sairaalloisesti painoa toukokuun alusta syyskuun loppuun, niin laivan buffet kuulostaa juuri oikealta paikalta katkaista kituuttaminen. Pettymys oli kuitenkin valtava, kun buffettiin astuessa ensimmäinen projekti olikin juosta vessaan.. Kauan odotetun buffan saldoksi jäi puolikas kanapihvi, pari ranua ja pikku kippo jäätelöä. Seuraavat 3-tuntia menivätkin rattoisasti hytin vessassa.. Onneksi sain miehen aivan tyhjäksi laivassa, joten matka Helsingistä aina Siilinjärvelle asti sujui kohtuullisesti. Jos väsymystä, energiahukkaa ja kipeää mahaa ei lasketa. Siilinjärveltä alkoivat sitten matkaseuralaisten ongelmat, joten viimeiset 160km olivat tiimiläisille kovin pitkät niin.. Alkuun ajattelin, että ruokamyrkytyshän tämä oli, mutta kun vielä kuudentena päivänä oireiden alkamisesta oksentelin, niin aloin epäilemään jotain muuta taudin aiheuttajaa. Haanjan reissu jälkitautineen oli mulle elämäni kovin laihdutuskuuri. Yhdistelmä 5-tunnin kisa ja 6-päivän mahatauti vei mut samaan painoluokkaan, mitä edustin viimeksi kuudennen luokan syksyllä.. Eli melko hemmetin kauan aikaa sitten.

2015-10-12 21.34.29

Nyt elämme viimeistä viikkoa kesä ja talvikauden välissä. Kevyt harjoittelu tuli jo viime viikolla tutuksi niin salitreenin ja hiihdonkin kautta. Hiihtolenkit Vuokatin keinolumenladulla kirvoittivat aiheita uuteen juttuun ja vierailusta täpötäydelle urheiluopiston salille voisi kirjoittaa toisen. Saapa nähdä intoudunko kirjoittamaan vaikka tämän viikon otan harjoituksellisesti vielä kevyesti keskittyen enemmän yhteistyökumppaneiden kanssa toimimiseen. Perjantaina voit käydä kysymässä minulta viimeisimmät vinkit maastohiihtoon Joutsensillan Intersportissa. Saattaa minulta jokunen niksi talvipyöräilyynkin löytyä. 😉 Palailemisiin!


Meranti Intersport Joutsensilta