Kevätkisaputki vol II

koppinen6

Näin se kevät etenee, kun keksii (tai joku muu) itselleen mieluista tekemistä. Edelliset vajaa pari viikkoa meni urheilullisissa merkeissä hiihtokisoja koluten. Putken ensimmäisistä kisoista olettekin jo saaneet kuulla, joten reissurapsa alkakoon Pyhäjärveltä hiihdon Suomen Cupin viestikilpailusta.

Sunnuntai 22.3. Aamulla kamppeet Melrosen huoltorekkaan ja kohti Pyhäjärveä. Lempäälän kisan moniosaaja Eeva Nurmi ohjastaa rauhallisin liikkein Kittilä & Tiilikainen korporaation pelipaikoille. Nopea tutustuminen kisalatuun. Hetkisen joutui jahkailemaan välinevalintaa. Päädyn yhdistelmään luistelusukset ja perinteisen mono. Viestin ankkuriosuudella viimeistään huomaan valinnan osuneen nappiin. Latuprofiili oli lopulta niin helppo, että pitoja ei edes osannut kaivata. Vahvan osuuden päätteeksi tuon OHS:n kolmantena maaliin hyvällä fiiliksellä, vaikka Ketelän Toni maidottikin minut loppusuoralle. Kisan jälkeen kuulin, että OHS oli hylätty kesken kisan, joten päivä oli siinä. Kamppeet kasaan ja alahuuli pitkällä kotimatkalle.koppinen Cism sp2

Maanantai 23.3 Matkapäivä Vuokatti – Boden. Aamulla väsyttää julmetusti. Ilta meni pitkäksi kun puhdisteli sukset ja pakkasi viikon tavarat kyytiin. Matka sujuu ihan mukavasti Bodenin nurkille asti. Viimeisillä metreillä vuokrafirman Fordin vaihdekeppi hajoaa ja autoon jää käytettäväksi vain 4-vaihde. Auto kaupungin pohjoislaidalle parkkiin ja varuskunnasta korvaavaa kalustoa tilalle joten matka jatkui pienen välipompun kautta. Iltasella mutkat Baglan hiihtostadionilla latuihin tutustuen. Hieno oli stadion.

Tiistai 24.3 Kisapäivä, ohjelmassa sprinttiviestit. Taistelupari Härkönen – Kittilä marssi kisapaikalle Suomen ykkösjoukkueen statuksella. Hakola – Mikkonen korporaatio muodostivat puolestaan Suomen kakkosen. Molemmat Suomen tiimit oli arvottu erään yksi, jossa pidettiinkin niin hyvää vauhtia, että kymmenestä finaalijoukkueista peräti seitsemän tuli erästä 1. Finaali käynnistyi passaillen varsinkin ankkuriosuuden hiihtäjien osuuksilla. Vauhti nousi kunnolla vasta 4-osuuden lopussa, missä Itävalta ja Sveitsi vähän hakivat asetelmia. Porukka räjähti käsiin viidennellä osuudella, jossa Suomen kakkonen vaihtoi kärjessä ja ykkönen sijalla 5. hivenen kärkikolmikon takana. Maaliin tultiin Suomen joukkueen osalta samoilla sijoilla, kuin vaihdosta lähtiessä. Mikkonen suolasi Sveitsin ja Ranskan loppusuoralla ja meikä kävi tiukemman taiston Itävaltaa ja Saksaa vastaan. Kelpo päivä, sillä harvoin CISM:issä on Maamme laulua kuunneltu.Koppinen Swarttedal

Keskiviikko 25.3. Välipäivä – perinteellistä hiihtoa ja kasarmielämää. Kurvari oli tornitouhuista kovasti mielissään. Iltapäivällä tuli vielä tietoa, että OHS:n hylkäys Pyhäjärvellä oli peruttu.

Torstai 26.3 Kisapäivä 15kmv. Keli suosi hiihtäjää. Yöllä ravakka pakkanen ja päivällä aurinko lämmitti ilman plussalle. Hyökkäsin ladulle rennon reippaasti suunnitelmalla: nousut aavistuksen passaten ja tasaiset täysiä. Viimeiselle kierrokselle sitten kirimaali radan korkeimmalle kohdalle, josta alkoi pitkä palauttava lasku kohti maalia. Suunnitelma piti kutinsa ja nousin tasaisesti väliajoissa aina lopputulosten sijalle 10. asti. Kisan voittaneelta Martin Jaksilta tuli pataan 1.15. Tuo 15km oli todella hyvä kisa todella hienolla kisaladulla. Selkeästi kauden parasta hiihtoa.Suomen joukkue veti kokonaisuudessaan hyvin. Maastohiihdosta irtosi joukkuepronssia. Koppinen CISM3

Iltasella käytiin vielä kohdistamassa piekkarit perjantain partiota varten, jotta varsinaisessa kohdistuksessa ei enää tarvitsisi hakea lehmännahkaa kivääriradalta. Eipä tarvittu isompaa taulua kohdistukseen – pyssyt olivat ihan kohdillaan marraskuun leirin jäljiltä.

Perjantai 27.3. Kisapäivä. Lajina 20km partiohiihto. Piekkarin kanssa suksiminen vähän hirvitti. Pyssy sotkee hiihtotekniikka ja painaa jaloissa kaikissa nousuissa. Käsistä ei saa tehoja irti samalla tavalla kuin ilman asetta hiihtäessä saa. Suomen ykkönen Kittilä, Toivanen, Hakola ja Mikkonen piti hyvää vauhtia maastossa, mutta sakotti rajusti penkalla. Yhteensä 6-sakkorinkiä kolmelta ampumapaikalta oli liikaa hyvän lopputuloksen kannalta. Kokonaisuus ratkaisee, kuten ampumahiihdossa tai sen sotilasvariaatiossa aina. Päivän kovin suorite alkoiKoppinen Cism kuitenkin iltaisella klo 19:30 Suomen aikaa, kun viimeisessä palkintojenjaossa Ranskan kansallishymni oli kuunneltu tarpeeksi monta kertaa. Erinäisten mutkien kautta (korjatulla autolla) marssiosasto laskeutui Bodenista Kuusamo – Ruka alueelle 01.00-03.30 välillä.

Lauantai 28.3 Kisapäivä. Aamupalalla pyydän OHS:n ykkösjoukkueen jätkiltä Paakkonen, Rissanen ja Palosaari sellaista 7min keulaa, jos jätkät haluaa saada mitalia kaulaan iltapäivällä. Hiljaisia ilmeitä ja varovaista nyökyttelyä vastaukseksi. Onneksi kisapaikalla oli kaikki valmista, edes suksia ei tarvinnut testata. Ainoana vaatimuksena oli hoitaa ukko verrytelleenä ajoissa tarnspondereiden kanssa viivalle. Kiirehän lähtöön meinasi tulla, kun minun transponderit olivat menneet järjestäjillä sekaisin ja minulle arvottiin sopivaa transponderia millä aika saataisiin mitattua. NäköjäänKoppine4 OHS tarvitsee pienen sekoilun ajanoton kanssa, jotta podiumia pukkaisi viestissä. ;) Lauantain viestipronssi tuskin oli sekoilun ansiota, vaikka tilastoihin luotankin kuin Neuvostoliittoon. Todellisuudessa jätkät valmistelivat niin hyvät pohjat minulle ankkuriosuudelle ettei tarvinnut kuin ohjailla matkalla Intersport Joutsensillan lainasuksia ja tuuletella pronssia maalissa.

Sunnuntai 29.3 Kisapäivä. Aamulla oli taas pieni houkuttelu kilpurin saamiseksi kisapaikalle. Suksia en jaksanut testata, otin suoraan lauantain kisaparin alle. Verryttely jäi aika kevyeksi, kun ei vaan jaksanut, eikä oikein osannut kiinnostua koko 50km kisasta. Näiltä pohjilta kisa lähti maltillisesti käyntiin ja tunne siitä ettei anaerobista kynnystä tarvitsisi suuremmin ylittää koko päivänä realisoitui jo alun kilometreillä. Väsyneistä jaloista ei vain löytyisi siihen riittävästi kapasiteettia. Kisasta tuli sitten pyöreän tehontuoton kisa. Teho pysyi samana nousuissa ja tasaisilla. Lopputuloksen kannalta tämä oli varmasti positiivinen taktiikka toteuttaa 50km. Kun muiden paukut hupenivat pistoihin maukalla, niin itse pystyin jauhamaan samaa vauhtia lähdöstä maaliin. Kun hyvään vauhdinjakoon yhdistyi hyvä ellei loistava suksi ja erittäin onnistunut kisanaikainen energiahuolto, niin ehjä kokonaisuus palkittiin 50km:n hopeisella mitalilla. Todellakin tyytyväinen suoritukseen ja hopeaan. On se vain kumma, että hyvä suoritus osuu kohdilleen silloin kun sitä vähiten odottaa.

Koppinen5Loppusanat. Tiukka rypistys takana. Työmoraali tipahti melko alas loppusuoralla. Loppuverrat, suksitestit ja sosiaalinen elämä jäivät täysin nollille. Hyvän ja motivoituneen huoltotiimin avulla tästäkin selvittiin. Iso kiitos siitä OHS:n taustajoukoille ja seurakavereille. Toki kevään hyvä kisavire edesauttoi urakasta selviytymistä. Jos kisat olisivat menneet järjestään huonosti, niin kisaaminen olisi loppunut viimeistään SM-viestiin.

 

Ps. Nyt kun joku kuitenkin ihmettelee: "Mitkä ihmeen CISM-kisat?" Kyseessä ovat vuosittain järjestettävät sotilaiden MM-hiihdot, joissa lajivalikoimaa on vuorisuunnistuksesta maastohiihtoon. Ruotsissa lajeina olivat, Pujottelu, Suurpujottelu, Ampumahiihto, Partiohiihto, Hiihtosuunnistus ja Maastohiihto.  

 

 


Meranti Intersport Joutsensilta