Suomalaisen Skiathlonin muistohiihto Vantaa

Vantaan ravit

Tämä kaikkien kilpahiihtäjien varauksettoman rakkauden ja hellyyden kohde saateltiin eilen mulistoihin Hakunilan urheilupyhätössä. Skiathlon saapui toivottuna lapsena keskuuteemme 2003 ja poistui keskuudestamme aivan liian aikaisin 2018. Skiathlonia jää kaipaamaan koko hiihtävä maailma, joista aivan erityisesti suksihuoltajat, sekä pienellä kisabudjetilla hiihtoja kiertäneet raastajat. Rakkaalla kilpailumuodolla on luonnollisesti runsaasti lempinimiä, kuten yhdistelmähiihto, pursuitti, takaa-ajo, tuplatakaa-ajo, hässäkkähiihto ja niin edelleen.

Muistan useamman tarinan Skiathlonin nuoruudesta, jolloin vasta opettelimme hiihtomaailman uusimman tulokkaan kanssa yhteisoloa ja toistemme tarpeita sekä vaatimuksia. Hänhän oli erityinen nuori, joka tarvitsi tarkasti hänelle räätälöityjä välineitä sekä aikatauluja. Tuolloin kuitenkin yritimme tarjota hänelle esim. taltalla ja sahalla SNS Classic yhteensopiviksi muokattuja SNS Pilot monoja. Skiathlonin ollessa taaperoiässä aloimme rikkomaan hänen aikataulujaan vaihtamalla sauvoja ennenaikaisesti perinteisen osuudella ja jäipä joku varikolle vaihtamaan monojakin. Sauvanvaihto näytti alkuun menevän hyvin, mutta siitä iski vahva ja muihin hiihtoperheenkin lajeihin tarttuva muuntautumiskykyinen jälkitauti, jota aivan viimeisessä vaiheessa alettiin hoitamaan hänen holhoojansa (FIS) toimesta perinteisen sauvan pituuteen kilpailutapahtumissa puuttumalla. Monojen vaihdon Skiathlon taas kosti heti suorittajalleen tiputtamalla hänet vapaan osuuden alkaessa jonon hännille, joten sitä temppua ei myöhemmin enää varikolla nähty. Alkumetreillä näytti siltä, että Skiathlon olisi allerginen SNS Pilot standardille, mutta aikojen myötä tämäkin standardi alkoi maistumaan hänelle NNN-systeemin lisäksi. Skiathlon hylki alkuun aina kaikkea uutta hetken, mutta kun mieluisia välineitä löytyi, niin hän piti niistä kiinni lähes maanisuuteen asti. Esimerkiksi minun hopeiset Rossignolin monot olivat hänen suosikkejaan lähes kymmenen vuotta, kunnes vasta toisella kisayrityksellä ja pitkän harjoitusolojen totuttelujakson päälle minun uudet musta-keltaiset saivat lajin hyväksynnän. Uskon vakaasti, että Skiathlon olisi vaikean alun jälkeen tullut toimeen myös Turnamic sidejärjestelmän kanssa, vaikka hän niitä Lillehammerin maailman cupissa todella rajusti hylkikin. Ei hän lajina paha ollut, mutta vaikean alkutaipaleen myötä vain kovin epäileväinen uusien välineiden suhteen, joka on aivan ymmärrettävää. Epäsopivat välineet pilaavat tunnelman lajissa, kuin lajissa. 

RIP
Suomalainen muistotilaisuus järjestettiin siten, että joukko miehiä ja naisia marssi omana lähtönään ennalta sovitun määrän kierroksia Hakunilan Urheilupyhätössä vakavin ilmein. Miesten marssilla näytti todella pitkään vallitsevan sääntö, ettei saattuetta vetävää miestä (Matti Heikkinen) sovi ohittaa. Matti johti tätä kunniamarssia tyylillä ja reippaalla, muttei liian reippaalla vauhdilla. Itsekkään en tohtinut tätä saattueen johtoon ennalta käsikirjoitettua miestä lähteä haastamaan, vaan pysyttelin hänen tuntumassaa 25km kilometriä. Koska Skiathlon oli värikästä elämää rakastava persoona, niin saattueemme miehistö toteutti Kaurismäkimäisellä yllätyksellisyydellä laaditun käsikirjoituksen alusta loppuun pilkulleen. Tässä vajaan kilometrin loppuhuipennuksessa minulle jäi sivurooli. Pääsin muistomarssin viidentenä miehenä kuitenkin tätä kilometrin ilotulitulitusta aitiopaikalta seuraamaan. Arvokkaan ja tunteitakin herättävän muistomarssin myötä saateltiin hiihtopiirien omaleimainen kilpailumuoto kotimaiselta osalta muistoihin. Olympiakisoissa on vielä kansainvälisen muistomarssin vuoro. Silloin seuraan juhlakulkueen menoa kotisohvalta, joten henkilökohtaiset jäähyväiset ovat jätetty. Syvästi toivon, että Skiathlonin räiskyvästä luonteesta huolimatta ei Koreassa järjestettäisi liian suurta ja pitkäkestoista ilotulitusta lajin muistolle. Viimeisen kilometrin tykitys sielläkin riittänee. Mitään rajoja rikkovaa tykitystä tuskin kukaan kansainvälisen urheiluperheen jäsen haluaa Korean niemimaalla järjestää.

Rakkaan kisamuodon muistoa kunnioittaen
Koo


Meranti Team Sportia Crocsport