Kevätkiireitä

image

Moikka Onpa kiireinen kevät takana. Ulos vilkuillessa pelkään, että Suomen kesäkin meni tässä kevätruuhkassa huomaamatta ohitse. 😉 Ei vaineskaan, toivotaan että lämpimät kesäillat ovat vasta tulossa ja pääsemme nauttimaan lämmöstä ja valossa treenaamisesta täysin rinnoin.

Kuten kerroin, kevät meni nopeasti. Rukan SM-hiihtojen jälkeen hyppäsin maastopyörätreenien pariin käytännössä heti, kun ensimmäinen vapaapäivä koitti. Huhti-Toukokuun täytti yksinkertainen kombo treeniä, ruokalua, lepoa, valmennusohjelmien tekoa, yhteistyöpakkanaaleja ja virkatöitä. Tämän sangen nautinnollisen treenipätkän katkaisi Kainuun Rajavartioston kertausharjoitus, jossa kului reilu viikko vähemmän kilpaurheiluhenkisessä toimintaympäristössä.

Uusi kisakalustokin tupsahti Croc Sportsilta Vuokatin Merloseen Toukokuun toisella viikolla, jonka kasaamiseen ja säätämiseen käytin tarkoituksella useamman päivän pyörää kohden. Tämä aika pitikin repiä oman harjoitusideologian vastaisesti keväällä muutenkin vähemmälle jääneestä lepoajasta, joka kyllä näkyi inhottavasti myös treeneissä. Onneksi kalustoon käytetty ajallinen panostus näyttää maksavan itseään takaisin, eikä pyöriä ole sitten ensisäätöjen jälkeen tarvinut kuin pestä ja rasvata. :) image

Kisakauden alku toi oman mausteensa elämänrytmiin. Ennen maastopyöräviruksen iskemistä pakkasin keväisin kamppeet autoon noin kerran viikossa työreissua varten. Nyt autotetris on tuplaantunut ja autossa viikottain vietettyjen tuntien määrä on viisinkertaistunut "entiseen hiihtäjän kevätelämään" verrattuna. Nuo Suomen MTB-karkelot kun tahtovat sijoittua kovin eteläiseen osaan Suomea, jonne Kainuusta on matkaa vähintään tarpeeksi. Tässä kevätruuhkan keskellä laskin että 3-yötä samassa sängyssä putkeen on ollut hyvin harvinaista herkkua maaliskuun puolivälin jälkeen. Elämä on ollut viimeajat kirjaimellisesti matkalaukussa tai valtion rinkassa ja aina reissulta kotiin palatessa pitää toivoa, että avaimet sopii lukkoihin. 😉 Onneksi vielä toistaiseksi kilpaurheilulliselle elämäntavalle löytyy kotijoukoista ymmärrystä.

image Ensimmäisen kisan ajoin Aulangolla Hämeenlinnassa. Hauska ja mäkinen reitti oli Hämeessä fillarireisille linjailtu. Nousut ja niitä seuranneet laskut rytmittivät ajoa mukavasti, eikä vähillä ajokilometreilläkään kisaan startannut hiihtohousu tummunut 55KM matkalla kovin pahasti. Suurin ongelma Aulangolla oli, ettei jaloista vielä irronnut tehoja siten, että olisi voinut kiusata itseään aivan tosissaan.

image Kisat jatkuivat heti seuraavana viikonloppuna Suomen Korsossa, jossa reitti oli tasainen pannukakku, polkujen ollessa nopaa, mutta mutkaista kangasmaisemaa. Tällainen kisareitti vaatii vähän samoja ominaisuuksia kuin Oulun Tervahiihto. Vauhtia pitää pystyä pitämään yllä tasaisesti koko pitkän kisan ajan ja kisan voittoratkaisujen ollessa käsillä reisistä täytyy kaivaa vielä hivenen watteja, jotta kilpakumppanit saa karistettua kannoilta. Henkilökohtaisesti Korsossa löytyi ensimmäisen 50km tuota jauhamiskykyä, mutta kovaa puristusta en saanut oikeen millään aikaiseksi. Homma pyörähtikin matkalla siihen malliin, etten pystynyt Ojalan Henkan vetoon matkalla vastaamaan ja jouduin päästämään miehen menemään. Sen verran pitkään yritin väkisin perässä roikkua, että ylitin reilusti päivän kuntotason, josta seurasi sysimusta yö viimeiselle 32km lenkille. Makea tunne ajaa vilunväristysten ja tyhjyyttä kumisevien reisien kanssa hiljaisessa metsässä odottaen maalin tuomaa helpotusta. Eroa tällä taistellen maaliin-moodilla kertyi Korso96-kisan voittaneeseen Henkkaan helposti se 7min. Kisan jälkeen oli selvää, ettei noin pitkiin kisoihin kannata lähteä vetohommia tekemään, jos pyöräkilometrejä on tammikuun alusta kertynyt kaikki 1500km ennen tapahtumaa. Lopputuloksesta huolimatta olin hyvin tyytyväinen päivän antiin harjoituksellisesti. Kroppa kaipasi tälläistä kovaa pitkää ärsykettä XCM EM-kisoja varten.

image Marathonin EM startti ajettiin Latviassa Siguldan kaupungissa. Paikka on aiemmilta vuosilta tuttu niin hiihto kuin pyöräkisoistakin. EM-kisamatka 104km ajettiin kahtena 50km kierroksena, reitin ollessa hyvin, hyvin helppo teknisesti. Kisan voittaja ajoikin reitin täysjäykällä pyörällä. Suomen tapahtumista Jämi84 lienee lähimpänä Siguldan rataa tosin Siguldasta löytyy kovia jyrkkiä nousuja paljon Jämiä enemmän. Kisa lähti käyntiin erittäin agressiivisella kaupunkiosuudella, jossa paikkoja haettiin välillä kovillakin keinoilla ennen ekoja kärrypolkupätkiä. Olin alussa todellinen maitoposki enkä osannut puolustaa asemaani tarpeeksi, joten metsään pääsin huonolla sijoituksella. Muutaman metsäosuuden jälkeen siirryttiin takaisin leveämmille urille, joissa oli valtava peesihyöty. Alun maitoilun takia olin sellaisessa ryhmässä, jossa olin vahvimpia kuskeja teillä ja poluilla. Tämä tiesi isoa vetovastuuta ja samalla suhteettoman suurta energiankulutusta pitkän matkan alkutaipaleella. Olisi ollutkin tosi tärkeää päästä parempaan asemaan alussa, jotta olisi päässyt hyötymään kovempien peeseistä tiepätkillä ja samalla olisi matkakin taittunut nopeammin ja helpommalla. Näitä ei auta enää jälkikäteen itkeä. Sauma oli ja meni kisan alussa ja saavutetuilla asemilla piti jauhaa maalia kohti. Jaloissa tuntui kaasu piisaavan kelvollisesti loppuun asti ja saimmekin ajettua viimeisillä kympeillä muutamia isäntiä ylös. Loppusijoitus tasapainoisella ja selvästi kauden parhaalla ajolla EM-maralta oli 32. Euroopan kärjen vauhti tuntui kyllä kovalta, mutta ei saavuttamattomalta. Suomen kisoihin verrattuna Latviassa kärkiukot jauhoivat tiepätkät todella kovaa ja poluilla meno tuntui aina rauhoittuvan. Muutamia mäkikauriitakin oli kisassa mukana, mutta menestyjät näyttivät olevan enemmän klassikkoreisiä, kuin kuivankesän oravia. Parempaakin oli tarjolla, jos asiat olisin hoitanut kisan alun agressiivisemmin, mutta niinhän se menee, että tulostaulu kertoo pitkälti totuuden päivän tasostasi. Seuraavissa kv-kisoissa olen viisaampi.

image Nyt kun MTB-kausi on potkaistu kunnolla käyntiin ja kevään isoimmat yhteistyökumppaneiden tapahtumat ovat hetkeksi takanapäin tai kaukana edessä, niin on aika keskittyä vähän täysipainoisemmin ajamiseen ja treenaamiseen ylipäätään. Alkuviikosta näppäiltiin Crocin nettisivu ja katalogikuvia Vuokatin metsissä ja kun vielä saan viikon työjakson pakettiin, niin on aika palata täysin normaaliin päiväjärjestykseen harjoittelussa. Treenaa, syö, lepää ja toista on varmatoiminen sabluuna kun kuntoa aletaan tosissaan rakentamaan. Seuraavat kisatkin pääsen käymään päiväreissulla kotoa käsin, joka on todella harvinaista herkkua!! Katsotaan miltä kunto näyttää parin viikon treenaamisella kyllästetyn vuosiloman jälkeen. Lähtötaso loman alussa mitataan Pyssymäki XCM-kisassa Nivalassa ja lopputestit suoritetaan Zillertal Bike Challengessa Itävallassa.

Nastaa alkanutta kesää!
Koo
image
Kuvien oikeudet ylhäältä alas lueteltuna:

Tarja Kivirinta
Croc Sports
Urpo Honkanen
Teemu Kalliojärvi
Ilkka Iivari
Kimmo Rauatmaa
Kimmo Rauatmaa


Meranti Intersport Joutsensilta