Lahti MM 2017

Jesse Vaananen 1

Niin siinä lopulta kävi, että kutsu Lahden kisaladuille kävi minullekin. Olin alun perin varamiehen roolissa, mutta tilanteiden käännyttyä miesten viestin jälkeen sille tolalle, että Kuningas Iivo I ei halunnut hiihtää prinssimatkaa, niin sain kunnian astua mukaan hiihtävään kokoonpanoon.

Vaikka käsky kävi edustustehtäviin nopeasti, niin se ei silti tullut yllätyksenä. Elelin ja harjoittelin Sotilaiden MM-kisojen jälkeen kotioloissa sillä mentaliteetilla, että sunnuntaina olisi elämäni tärkein kisa. Oikeastaan tilanne vaikutti juuri optimaaliselta, koska olin laskeutunut hyvissä voimissa Kaukasian vuoristosta merenpinnan tasolle ja pystyin välttämään kisastressin kodin rauhassa. Valmista suunnitelmaa pystyin toteuttamaan aina torstaihin saakka, jolloin ylähengitysteille ilmestyi epämukavaa karheutta ja tukkoisuutta. Vastaavissa tilanteissa eläneet kilpurit ymmärtänevät, ettei tilanne ainakaan valmistautumista paranna. Lopulta sain hyvällä ensihoidolla tilanteen haltuun ennen starttia, eikä tartuntariskiä muuhun joukkueeseen tullut, kun majoituin eri tiloissa. Ainoastaan viimeistelyharjoitus jäi tukkoisuuden takia tekemättä, joten liian isoa roolia ei pikku nuhrulle pidä antaa.

Varsinainen kisarata oli hyvinkin tuttu aiemmilta Lahden reissuilta ja olipahan uudetkin pätkät tiedossa Hennalassa vietetyn inttivuoden ansiosta. Naisten kisan jälkeen jury teki päätöksen radan jättämisestä siihen kuntoon, mihin se lauantaina jäi. Tuon ratkaisun myötä sain hiihtää elämäni nopeimmat 50km. Alusta oli todella kova ja paikoin myös hyvin jäinen. Hitaan ja puristavan, mutta lyhyen potkun omaavalle hiihtohousulle jäinen ja nopea alusta tuottaa hankaluuksia, sillä varsinkin tasamaalla potkun ensimmäinen voimapiikki tahtoi mennä ohi suksen karatessa alta ottaen pitoja vasta ollessaan riittävästi kantillaan.  Samoja ongelmia oli muillakin ja varsinkin kisan toisella puolikkaalla nähtiin erittäin kirjavaa etenemistä. Maastohiihtosuksi ei ole varsinainen teräskanttinen laskettelutykki normaaleissa keleissäkään, mutta alustan mennessä yhtä jäiseksi, kuin se Lahdessa meni, niin kanttien tylsymisen myötä loputkin ohjattavuudesta katoaa.

Hannu Kaikkonen

Kisa starttasi hyvällä vauhdilla ja itsekin pääsin nätisti liikkeelle. Kärki piteli sopivan retvakkaa vauhtia, jonka ansiosta isompia massalähdölle tyypillisiä sumppuja ei syntynyt kuin muutama. Suurimmat ruuhkasumput syntyivät stadionin mutkiin ja juomapaikoille. En päässyt ensimmäiseen 15 kilometriin juomaan, koska kaikki muutkin halusivat samaa yhtä aikaa. Vasta pienen hajonnan jälkeen juominen onnistui ongelmitta. Juomahuollossa oli kuulemma isoja vaikeuksia poikkeuksetta, kun juomapaikoille tultiin todella kovaa jatkuvasti varoen omia ja muiden välineitä. Juomaahan ei pysty tarjoamaan hiihdossa kuten pyöräilyssä, koska kädessä on jo valmiiksi sauvan kahva. Pullosta pitää saada ensin rähmäkäpäläote pään korkeudelta, muuten hiihtäjä survoo sauvansa joko huoltajien tai vastustajien tallottavaksi. Liian lähelle huoltajia ei taas voi mennä, koska silloin sukset hakeutuvat paikkoihin, minne niitä ei kannata ujuttaa. Voinette kuvitella, miten juomahuollossa oli käsiä ja sauvoja ilmassa, kun ensimmäisillä kerroilla paikalle tultiin vielä isolla yhtenäisellä lössillä. Pääjoukko räjähti melko aikaisessa vaiheessa norjalais-venäläisen jauhannan ansiosta kolmeen ryhmään. Itse jäin Hyvärisen Pertun kanssa 13km paikkeilla porukkaan, joka miehitti sijoja 30-40. Sain räjähdyksen jälkeen hieman tasailtua henkeä omassa ryhmässä ja ajattelinkin, että tässä painetaan aina 40km asti, josta lähden tekemään loppuratkaisuja. Oma ratkaisu tuli valitettavasti tehtyä 19km kohdalla, kun suksi haukkasi laskussa ja hallitsematon kyyti oli väistämätöntä. Kaatumisen takia letka meni, eikä seuraava kuulunut, kuin vasta 4km myöhemmin. Hyvä veturi sieltä tulikin Valkovenäjän Semenovin myötä. Tämän yhteistyön alkaessa olin tippunut 50s päähän Pertun ryhmästä, sillä ryhmätyössä on jääkelissä ylivoimaa. Saatiin kuitenkin hyvä takaa-ajo aikaiseksi ja olin 34km kohdalla vain 20s päässä Pertun porukasta. Tuo takaa-ajo kuitenkin söi ylimääräiset paukut lopusta, enkä pystynyt vastaamaan lainkaan, kun edellä menevä porukka nosti vauhtia viimeisellä kympillä.  Kisan loppu tuli yleisön mahtavan kannustuksen voimalla nätisti maaliin toki ilman kisasuunnitelman mukaista hyökkäystä. Muutama selkä tuli poimittua, mutta ei siihen malliin, kuin optimaalisen hiihdon myötä olisi ollut mahdollista.

Jari Birling

Sunnuntain arvokisadebyytti jäi nyt harmillisesti perussuoritukseksi ja toi sijan 42. Näitä paikkoja tulee niin harvoin, että ne pitäisi käyttää paremmin hyväksi. Kaikkien olosuhteiden ja hiihdon osa-alueiden moitteeton hallinta kisatilanteessa olisi avuksi.  Jos puutteita ilmenee, kuten minulla, niin ei niistä hyvitystä saa, vaikka ne jälkispekulaatioissa osoittautuvat hyvinkin kohtalokkaiksi. Tulos näkyy taululla ja pulinat pois. Tuloksesta puheenollen, niin olihan huikea tunnelma Salppurin metsissä viimeistään silloin, kun Matti oli kirinyt pronssille. Se vaikutti yleisöön, kuin bensa avotuleen ja itsekin sain kiertää inkkarikukkulan mitalihuuman tuoman huutomyrskyn myötätuulessa. Nyt kotona seuraaviin kisoihin jo valmistautuvana Lahden kisat näyttäytyvät minulle positiivisena suorituksena. Paremminkin olisi voinut mennä, mutta ei paljoa. Olin nytkin täpärästi oman FIS-pistesaldoni paremmalla puolella lopputuloksissa, joten kyyninen kaveri voisi tuumata kisojen menneen odotusarvoa paremmin. Itse kuitenkin lähden aina kisoihin tekemään sitä parasta mahdollista ja onkin tärkeää jäsennellä ne syyt, mitä Lahdessa oman parhaan eteen olisi pitänyt tehdä paremmin.  Mieleen nousee Lahdesta neljä seikkaa, jotka olisivat optimoineet toimiessaan kisatuloksen käytettävissä olevista kehon resursseista. Tuo kehon kapasiteetti on luonnollisesti suurin vauhtia rajoittava tekijä. Kärjistetysti kesän ja syksyn aikana viritetyllä Ladan moottorilla ei talven kisoissa menestystä tule määräänsä enempää, vaikka sen upottaisi unelmien Ferrarin alustaan ja noudattaisi täydellistä kisataktiikka. Ei se tehopuolen vajaus silti este ole loppuajan optimoinnille.

  1. Tunne kalustosi. Aina nopein suksi ei ole se paras.
  2. Sijoitu porukoissa siten että saat varmasti juomaa.
  3. Hiihdä, jätä sukeltaminen kesäolympialaisiin.
  4. Pidä itsesi 100% terveenä. Se helpottaa valmistautumistasi.

Näillä ajatuksilla mennään.  Suksi oli taatusti kisan nopeimpia. Laskuissa pystyi nostamaan helposti sijoituksia aina tarpeen tullen. Huollolla oli 100-varmasti oikeat fluorit ja kuviot pohjissa. Jälkiviisaana olisi pitänyt kaivaa pakasta vakain mahdollinen suksi laskunopeudenkin kustannuksella. Juomahuoltoonkin oli itsellä mahdollisuus vaikuttaa hakeutumalla ajoissa oikealle kaistalle ennen juottoja. Kyllä siellä oli joka kerta pullo odottamassa ohi hiihtäessä. Laskutaito taas kuuluu olennaisena osana maastohiihtoon. Pystyssä olisi syytä pysyä, varsinkin jos kukaan ei ole kaatumista edesauttamassa. Terveys ei aina ole omissa käsissä. Lentsun basilli hyökkää viritettyyn kroppaan normaalitilaa herkemmin. Vieläkin ankarampi suojautuminen julkisilla paikoilla ja harjoitusten jälkeen olisi voinut auttaa.  Jostain syystä en pidä lainkaan listaamistani syistä. Niidenkin hallitseminen MM-tasolla kuuluu urheilijan ammattitaitoon viimeistään vähän kokeneempana urheilijana. Tulee kisan purkamisen sijaan fiilis suorituksen selittelystä.

 Positiiviseksi tuo kisamatka silti kääntyi. Kisojen tunnelma oli mökinmiehelle jotain käsittämättömän hienoa ja Suomen joukkue teki hommia oikeasti töitä joukkueena. Vaikka itse hyppäsin hyvässä vauhdissa olevaan kisajunaan väliasemalta kyytiin, niin koin olevani osa joukkuetta ja sen kehittynyttä yhteisöllisyyttä. Urheilijan menestymisen eteen tehtiin isolla porukalla töitä ja se loikin vankan pohjan tuloksen tekemiselle.  Näillä mietteillä ja tunnelmilla jatketaan itsensä kehittämistä urheilijana ainakin kevääseen saakka. Vielä on vaikka mitä kisoja jäljellä, jossa voi osaamistaan tai osaamattomuuttaan esitellä niin itselle, kuin muillekin.  

Kiitokset vielä kuvista Väänäsen Jesselle (artikkelikuva ja soolohiihto), Kaikkosen Hannulle (massahiihto-otos) ja Birlingin Jarille (Juomakuva)

Kisaterveisin
Kusti

Jesse Vaananen 2


Meranti Team Sportia Crocsport