Sramliga Kolding

Kolding1

Parempi myöhään, kuin ei milloinkaan. Eli tässäpä pieni rapsa kansainvälisestä debyytistä kansainvälisillä maastopyöräilyareenoilla. Ensinnäkin jostain piti saada hullu kipinä syksyiseen kisareissuun Tanskaan SramLigan osakilpailuun, jossa samalla miteltiin Pohjoismaiden mestaruuksista. Kimmokkeen nappasin Lehtisen Sakarin nettisivujen kisakalenterista. Hetken tätä kisaa kotosalla mietin, kun avopuolisokin suorastaan yllytti lähtemään, niin soitin ”managerille”, että kiinnostaisiko pieni roadtrip.. Manageri (aka Mikko Prusi) oli heti hommassa mukana ja siitä seuraavan tunnin kuluessa olikin hotelli ja laiva varattuna.

Reissu lähti käyntiin reilua viikkoa ennen H-hetkeä, sillä Vantaalla ajettiin kansainvälinen XCO-kisa, jonka jälkeen majailin vielä päivät Hämeenlinnassa Myrkkykielen residenssissä ja managerin kotiluolassa Alastarolla. Kiitokset tästä kumpaisellekin, sillä ylimääräiset hotelliyöt olisivat tehneet hallaa pääkopalle tylsyydessään ja toisekseen ne olisivat räjäyttäneet reissubudjetin taivaisiin. Toki olisihan ne hiihtovälineet voinut myydä, että pääsee maastopyörällä aivan proluokan reissuun kisaamaan. Ehkä kuitenkin viisaampaa säästää sukset ja antaa niille kunnolla happea talvella ja tehdä reissu matalla budjetilla. :)

Pitkästä ja puuduttavasta siirtymästä Alastarolta Koldingiin huolimatta pelipaikoilla pyörittiin jo keskiviikosta lähtien, joten kisarataan tutustumiseen jäi makoisasti aikaa. Ensikosketus Koldenin XCO-rataan torstaina jätti hyvän vaikutelman. Nopeaa mutkaista polkua höystettynä terävillä nousuilla, pikku kivikoilla ja hyppyreillä höystettynä. Homma tuntui hanskaantuvan hyvin ja luottamus omaan tekemiseen oli korkealla, kun tehokkaampi harjoituskin onnistui kisaradalla hyvin. Perjantaista eteenpäin kuitenkin satoi kuurottain vettä sunnuntain kisaan asti, joka teki radasta meikäläiselle todella vaikean. Oikeastaan mikään ei lähtenyt onnistuman ja jopa suoraan ajaminen tuotti tuskaa. Paikalliseen maaperään tuli tutustuttua aivan liian usein ja ennen kisastarttia olikin selvää, että ainakin mutaa, arpia ja ruhjeita olisi kotiin viemisinä kisareissulta. Kisa-aattona tein paniikkiratkaisun välinepuolella ja vaihdoin kesän luottorengastuksen (Thunder Burt) kombinaatioon Rocket Ron/ Racing Ralph. Paineet jätin minulle hyvin alhaisiksi – 1.5 bar eteen ja taakse. Hivenen jännitti tämä ratkaisu, sillä eipä ole tullut tuolla rengastuksella koskaan ajettua ja kisahan sen on oikea paikka testata uutta rengastusta.kuva1

Sunnuntaina startattiin UCI-pisteiden mukaisessa järjestyksessä ja sain näin kohtalaisen lähtöpaikan toisesta rivistä aivan Vastarannan Jukan takaa. Omat UCI-pisteet sain Rovaniemen SM-kisoista, jotka osoittautuivat todella tärkeiksi kisan alkumetreillä, sillä maastokisojen perinteiden mukaan heti paukusta ajettiin aivan älyttömän kovaa ja taistelu asemista ennen ensimmäistä polkua oli veristä. Hieman alun kiihdytyksessä jänistin ja annoin turhaan tilaa takaa rynniville viikingeille. Polun alkuun muodostuikin ilmeisen normaali sumppu, jossa jouduin huonolle kaistalle ja jälleen muutama kaveri rynni ohi minun kytätessä paikkaa päästä ajettavalle uralle. Tulipahan samalla otettua viikon ensimmäiset juoksuaskeleet, kun kiihdytin vanhan mailerin askeleella pyörää työntäen sopivaan rakoon. Poluilla meno rauhoittui riittävästi ja ainoastaan mutkissa oli vaikeaa pysyä letkan mukana. Kolme ensimmäistä kierrosta meni silti jojoillessa, kun tasaisin väliajoin sattui pieni ajovirhe jossain mutkassa. Onneksi reidellä pystyi paikkaamaan hivenen virheitä ja sain aina minun letkan hännän ajettua lenkin lopun nousussa kiinni. Kisan toinen puolikas sujui paljon paremmin ja viimeinen kierros jo lähes virheettömästi. Näillä hyvillä kierroksilla sijoitus nousi sijan 20 huiteilta sijalle 14. Kisan loppupuolella muutkin alkoivat väsymyksen seurauksena lipsauttelemaan mutkia pitkäksi tai ajamaan niitä ainakin rauhallisemmin, joka todellakin kelpasi minulle. Ehkäpä ajokin parani kisan kuluessa hivenen, vaikka olosuhteet heikkenivät kovan sadekuuron takia. Sain takaisin pienen luottamuksen pyörään ja sen ominaisuuksiin, mikä lienee rentouttanut ajoa ja sen myötä vähensi virheitä. Rengastuksen paniikkivaihtokin osoittautui hyväksi ratkaisuksi. Käteen jäi lopulta ensimmäisestä ulkomailla ajetusta maastokisasta hyvä avoimen luokan sijoitus ja Pohjoismaiden mestaruuskisojen 7. sija. Parannettavaa silti löytyy ja paljon. Jatkossa pitänee hankkiutua muta-ajon korkeakouluun ja saada mutkista ulostulot harjoiteltua paremmiksi. Ilman näiden ominaisuuksien hallintaa parempaa tulosta minun kuntoisella kuskilla ole näistä karkeloista tarjolla. Toki sitä kuntoakin voi aina kehittää.. :)

Kolding3

Loppuun kiitokset PikkuMaijalle joka rohkaisi minua lähtemään kisoihin. Managerille iso läpy huoltomiehen hommista ja matkaseurasta. Lehtisen Sakke taas antoi hyviä ajatuksia ja vinkkejä kisaradan ajolinjoista lauantaina ja Korsolaiset ja Medilaserin väki puolestaan vastailivat pyyteettömästi minun tyhmiinkin kysymyksiin kisapaikalla. Hienoa, että hiihtohousu saa tällaista apua ja henkistä tukea hieman oudommassa kisaympäristössä. Jäi sen verran hyvä fiilis, että nämä reissut saanee jatkoa myös tulevana kesänä.

 

Koo


Meranti Intersport Joutsensilta