Tahko MTB

Tahko3

Suomen suurin ja kaunein maastopyöräilytapahtuma TahkoMTB takanapäin. Hieno tapahtuma sujuvine järjestelyineen saa ainakin minulta varauksettoman kiitoksen. Alla raporttia kisaviikonlopusta.

Lähtökohdat kisaan vallitsivat hyvin kaksijakoisina. Edelliset viikot kulku ja meno oli pysynyt kiihtyvänä, mutta tiistain ja keskiviikon treeneissä kaaduin molemmissa aika rajusti. Mitään ei tosin sattunut eikä särkynyt kummassakaan kaadossa, mutta torstaina ajo tuntui aivan karsealle teknisesti. Sitä se tuppaa olemaan, kun vähän itseään kolauttaa. Paniikkijäykkä ukko ajaa pyörää keskimäärin huonommin kuin rento. Perjantaina sain vähän rentoutta ja fiilinkiä ajoon, mikä kostautui parina rengasrikkona kivisessä, mutta mahtavan vauhdikkaassa Rahasmäessä. Hivenen jo nauratti talutella pyörää kohti Tahkoa Rahasmäestä. Sellainen 8km juoksukävelyverra pyöräilykengillä kisa-aattona olisi ollut varmasti optimaalinen valmistautuminen. Tahko MTB:n hengen mukaisesti ensimmäinen minut saavuttanut pyöräilijä lainasi mulle sisäkumin, joten matka jatkui kämpille taas pyöräillen. Kaveri sattui vielä asumaan mun naapurina hotellissa, joten kiitokset oli helppo toimittaa samalle käytävälle. Kämpillä sitten perinteinen kisa-aaton paniikki päälle ja uutta lauantain kisaan sopivaa 650b rengasta metsästämään ja asentamaan. Sopiva rengas löytyi Miettisen Ollilta ja tubelesviritys työkalut Ride Moren teltalta. Isot kiitokset molemmille valtavasta avusta. Perjantaina saattoi mennä melko rauhallisin mielin nukkumaan.Tahko1

Kisa lähti käyntiin etuauton vetämänä, joka tarkoitti kuitenkin vapaata vauhtia, sillä itse yritin napata kisaorganisaation Audin takapuskurista peesipaikan, mutta etuauto pakeni maisemaan aina kun sitä lähestyin. Alkumatkan vauhdista piti huolta Lehtisen Sakari, pari virolaista ja allekirjoittanut. Kun tultiin Golfkentän jälkeiselle pyörätielle, niin pääjoukko teki massiivisen vyörytyksen takaa eteenpäin. Siinä tuli sitten jäätyä jalkoihin aika rumasti. Yhtäkkiä huomasin olevani sijan 30 huonommalla puolella. Tässä vaiheessa meno oli levotonta ja poukkoilevaa. Ilmeisesti yksi kasakin tälle osuudelle saatiin aikaiseksi.

Ensimmäisen oman siirron kisan kulun suhteen tein Nilsiässä loivassa nousussa, joka päättyy lyhyeen polkupätkään. Hetkenaikaa pitelin kärjessä vauhtia epämukavuusalueella ja hienosti pääryhmästä muokkautui jono. Liekö johtunut tuosta pikkuisesta kiihdyttelystä vai mistä, niin Kinahmi I:lle menevää Mummonmäkeä noustiin aika sopuisasti. Sain pitää kärkipaikan soratieltä Kinahmin poluille siirryttäessä. Ennen polkua nopea vilkaisu taakse ja totesin kaikkien vaarallisimpien vastustajien seuraavan helposti. Toni Tähti aivan kannassa, Samuli Visuri, Joonas Pessi, Sakari Lehtinen ja Olli Miettinen ainakin seurasivat. Lisäksi letkasta bongasin 120 matkalla olleet Henri Ojalan, Alges Maasigmetsin ja parit muut virolaiset.Tahko2

Kinahmin päällä löin kaasun reilusti auki ajatuksella, että kyllä se letka jostain katkeaa ja sitten päästään ajamaan pienemmällä porukalla maaliin. Yllätys olikin 12min maastotemmon jälkeen suuri, kun takaa ei välittömässä läheisyydessä Kinahmin soratiellä tullutkaan ketään. Melko tyly tilanne tulla happivelassa maantielle ja todeta, että ainoa järkevä vaihtoehto on painaa täysillä karkuun. Onneksi kroppa oli vastaanottavaisella päällä kurituksen suhteen ja sulatti reilun tunnin ajan maitohappoja tuottavaa myllytystä kiitettävästi. Varpaisjärven tien jälkeiseen Tuulivaaran nousuun pakotin itseni rauhoittumaan ja ajamaan taas rennommin. Loppumatka tulikin tällä rennommalla moodilla maaliin. Suurimmat menohalut jäivät Kinahmille ja hiljalleen pihisevä eturengas rauhoitti miehen haluja ajaa laskuja kovaa. Maalissa vallitsi todella helpottunut olo. Oma odotusarvo Tahkolle oli kova ja tiesin, että voitto olisi ainoa rehellinen tavoite. Tällainen ajattelu tuo paineita, jotka purkaantuivat minulle epätyypillisen riehakkaina tuuletuksina. ;) Kakkoseksi 60km matkalla ajoi kokenut ja aina tyylillä etenevä Samuli Visuri, kolmanneksi rengasrikon kärsinyt Toni Tähti ja neljänneksi nousukuntoinen Jeremias Holmberg.

Tämä oli minun kolmas TahkoMTB. Eikä varmasti jää viimeiseksi. Jotenkin vain nautin alueen ilmapiiristä. Hienoa katsoa, kun 120k ja 180km hurjat tulevat kaikkensa antaneena maaliin. Järjettömän kovia naisia ja miehiä, jotka kiersivät Tahkon lenkin useammin kuin kerran! Käytiin heittään kisareitti sunnuntaina loppuveryttelyksi Ruutin, Juhan, Toni T:n ja eräänlaisen Tahkolegendan Pentikäisen Kaarlon kanssa. 

  Olipahan lenkki mennyt hurjaan kuntoon lauantain aikana. Monesta lauantaina helposti ajettavasta kohdasta oli tullut täyttä talutuskamaa..Tämä nostaa myöhäisempien lähtöryhmien ajajien ja reitin tuplaajien sekä triplaajien suorituksien arvoa omissa silmissä merkittävästi. Varsinkin, kun oma fiilis maalissa oli tyyliin: Ei enää metriäkään. Tällä ajohistorialla ja kunnolla voi vain nähdä unta Ojalan Henrin haastamisesta 120km:llä tai Simo Sohkasen 180km:llä. Ilmankos vastasin yksiselitteisen kieltävästi kenttäkuuluttajan kysymykseen: ”Piteneekö Tahkon kisamatka vuonna 2016?”

Palaillaan

Koo

Kuvat Tarja Kivirinta pl. artikkelikuva, joka on TahkoMTB:n omaisuutta. Kiitokset Tarjalle jälleen hienoista otoksista. 

 

 


Meranti Intersport Joutsensilta