Ylitornion SM-hiihdot

image

Morjensta!!! Reilun viikon rauhoittumisen ja aktiivilomailun jälkeen ajattelin raapaista vähän juttua Ainiovaaran SM-hiihdoista ja Suomen Cupin viestistä. 

Ylitornion kisathan hiihdettiin todella pitkän kauden päätteeksi. Monilla paukut jäivät viimeistään viikkoa aiemmin Kontiolahdelle. Omatkin jalat lähettelivät epämääräisiä hätähuutoja vielä lauantaisen Suomen Cupin viestin aattona, vaikka pelasin harjoituksellista laistoa koko kisojen alusviikon. Oman haasteensa Ainiovaaran kisoihin toivat olosuhteet, jotka pyörivät kisojen ajan nollan tuntumassa välillä lunta hipsien ja toisaalta aurinkoa tarjoten. Kun radoilla oli korkeuseroa riittävästi, niin lumen koostumuskin oli hyvin erillainen ylhäällä, kuin alhaalla stadionilla. Vielä lauantaina tuo ongelma ei konkretisoitunut, kun kisat sivakoitiin 2.5km radalla, mutta sunnuntaille oli luvassa haasteita suksien voiteluun, valintaan ja kuviointiin, vaikka vapaalla 50km kisa mentiinkin. Harjoituksellisesti tärkeimpään rooliin kisojen alla nousi sääennusteiden tutkiminen. Kontiolahden pieni epäonnistuminen kaluston kanssa taisi vaikuttaa tähän normaalia stressaantuneempaan käyttäytymiseen. 

OHS päätti sekoittaa miesten viestijoukkueen pakkaa lähes kiveen hakatusta kokoonpanosta. Meikä siirtyi aloittamaan ja nuori orhi Lauri Mannila otti paikan ankkurina. Uusista rooleista huolimatta meidän viesti lähti hyvin liikkeelle. Muutaman peliliikkeen jälkeen olin avausosuuden keulassa Mustin kanssa. Tähän hyvään asetelmaan tuli muutos nopeasti, kun olin puskemassa kotiradalla hiihtäneelle Mustille vauhtia sauvasta loivassa laskussa. Seurauksena sisäsuksivirhe ja menosuunta ja tapa muuttuivat eteenpäin menevästä vastakarvaan konttaavaksi. Kun sain suunnan ja hiihtotavan taas korjattua oikeaksi oli Musti adjutantteineen reilun 10s päässä. Teki mieli kirota ja ottaa kunnon "jättirusakko" jätkien kiinnisaamiseksi, mutta maltoin hiihtää tasaisella vauhdilla noin 2.5km matkalla kärjen kiinni. Alkuperäinen  sunnitelma siis onnistui ja Palosaaren Hepe pääsi osuudelleen kärjessä. Hepe petasi puolestaan Mannilalle makeat lähtökohdat ankkuriosuudelle, joka oli se alkuperäinen tarkoituskin. Nuorelle kehittyvälle hiihtohousulle pitää saada uusia kokemuksia ja tilanteita alkavalla urallaan. Hyvin Late huutoon vastasikin, vaikka vikalla 2.5km loopilla isot pojat vielä olivatkin kovempia. Oli silti hienoa katsoa Laten kylmäpäistä menemistä ankkuriosuudella. 

image

Sunnuntain SM viisikymppinen kisattiin vanhanliiton tapaan väliaikalähdöllä ja vielä vanhemman liiton kisaradalla. Ladulla oli hyvin selkeä jako. Ensimmäinen puolikas noustiin ja toinen lasketeltiin muutamalla näpynäpynyppylällä väritettynä. Ennen kisaa tein varsin massiiviset kalustotestit. OHS:n porukka oli esitestannut voiteet ja kuviot alempana kisaradalla. Omalle kohdalle osui kisasuksien testit ylempänä radalla Karemajojen paikkeilla. Samalla kokeilin myös meidän voidetällin ja kuvion ylhäällä, että ne varmasti pelaavat myös siellä, koska ainakin puolet kisa-ajasta mentiin ylhäällä vaarassa. Ennen omaa lähtöä olin verrytellyt ja testannut suksia 1h 20min.  Väliaikalähtö hermostutti ainakin allekirjoittanutta, koska vielä 30min ennen omaa starttia lumisade näytti sakenevan merkittävästi ja aina vaarallinen Lallukan Juha takoi pienellä lähtönumerolla kovia väliaikoja. 

Pitkän verryttelyn ansiosta kroppa oli todellakin auki kisan ensimmäisestä potkusta alkaen. Oli tosi helppoa painaa menemään, kun sai tehdä koko matkan kärkiaikoja. Ainoastaan piti varoa ylittämästä omia rajojaan yhdessäkään nousussa, jotta pitkällä laskuosuudella jaksaisi hiihtää lähellä maksimivauhtia jokaisella kierroksella. Toinen huolellisuutta vaatinut asia oli juotot, joiden varaan olin laskenut jaksamiseni. Kisan aikainen energiansaanti on minun suorituksen kulmakiviä tasaisen vauhdin lisäksi. Tokalla huoltopaikalla missasin pullon, kun huoltomies muisteli hiihtohousun tulevan pyörällä huoltopaikalle. Pullo oli niin korkealla, että se kolahti meikää otsaan ja siitä maahan. Tästä sai syyttää vain itseä, kun juottoja ei ollut harjoiteltu kuten esim. Lari oli edellisenä päivänä tehnyt. Vähän kyllä kylmäsi lähteä toiselle kierrokselle, kun ensimmäisen kierroksen tärkein juotto meni ohi. Piti paikata asiaa ottamalla Mehukattia järjestäjien juotosta stadionilta. Toisella kierroksella otin molemmat juotot todella varmasti ja pitkillä kaariryypyillä höystettynä, jotta energiatasapaino ei pääsisi matkalla järkkymään. Noin 15km paikkeilta kisasuunnitelmani (passaile nousut ja tykitä tasaset) alkoi purra kilpakumppaneihin. Väliajat suhteesaa muihin kulkivat oikeaan suuntaan ja takaa uhannut Larikin alkoi menettää etuaan. 40km jauhamisen jälkeen tohdin vähän painaa kaasua myös nousuissa, kun fiilis pysyi hyvänä ja reisi vahvan tuntuisena. Viimeisen kympin myötä kisa myös ratkesi minulle ja toi ensimmäisen Suomen mestaruuden distanssimatkoilta. Huikea onnistumisen tunne valtasi mielen maalissa. Ei niinkään voitosta, vaan siitä, että vuodesta 2011 jatkunut oman reiden tilan pyörittely ja kehittäminen oli tuottanut voittoisaa tulosta SM-tasolla. Taisin nauttia Ylitornion voitosta enemmän valmentajana, kuin urheilijana. Kun tässä tapauksessa edustan molempia, niin fiilikset saattavat vähän sekoittua. Oli miten oli, niin oman kehon kehittäminen sekä rajojen etsiminen tuottaa hienoja hetkiä kisoissa, kuin treeneissäkin. 

image

Yksinään touhuten ei nämä onnistumisen hetket tule kansallisellakaan tasolla. Taustaltani löytyy iso joukko kavereita ja kumppaneita, jotka omalla panoksellaan tukevat kilpailutoimintaani. Kaikki eivät välttämättä ole mukana rahallisesti (toki niitäkin on), vaan omaa aikaa tekemiseeni uhraavia kavereita on useita. Kalustohuolto, valmennusideat ja terveydenylläpito hoidetaan pitkälti lähi ja kaveripiirin tukemana. Valtava kiitos heille yhteistyöstä. Jospa joskus voin vastavuoroisesti olla heidän kaikkien apunaan. 

image

Nyt hiihtokausi on viimeistä viikonloppua vaille paketissa. Parin viikon aktiiviloma meni Tornionlaakson Hiihto Cuppia kierrellen. Ylläksen ja Saariselän latu/polkuverkostoa koluten. Ilmeisesti lomailu on mennyt mieleisissä merkeissä, kun harjoituspäiväkirjasta löytyy Ylitornion jälkeen merkintöjä samaan tahtiin, kuin syksyn kiireisimpinä viikkoina. Viimeiset kisat ovat Inarin Kultapullokisojen ympärille rakentuva 3-päiväinen kisakombo. Inarin jälkeen sukset saavat ainakin hetken levätä ja Kainuun lumet sulaa. Vaan eipä siinä mene kauaa, kun pyöriä kaivetaan taas varastoistaan esille. 

Koo

Artikkelikuva: Heidi Lehikoinen
Hiihtokuva: Jesse Väänänen
Muut: Yle 


Meranti Team Sportia Crocsport