Kesälaitumille

image

Hola!!! Lupasin parissakin sosiaalisessa verkostossa kirjoittaa tämän blogin. Alkuun halusin haudata koko hiihtokauden ja eteenkin viimeisen kisaviikonlopun Rukalla syvimpään hautaan, mitä merenpohjasta löytyy, mutta mutta nyt kuitenkin huomaan, että haluan tämän hiihtokautta käsittelevän tekstin työstää. image

Niin. Hiihtokausi loppui Rukalle, josta ei todellakaan jäänyt mitään ihmeellisiä tuloksia meikän osalta kenellekkään kerrottavaksi. Hassua sinällään, että hyvässä nousukunnossa menevä hiihtäjä pystyy vetämään tärkeät kisat noin komeasti kumpuun. Meikä siihen kuitenkin Rukalla pystyi. Lauantain viesti oli panoksellisesti kova OHS:lle. Meille tarjottiin Suomen Cupin viestipisteissä TOP3 paikkaa ja viestin ankkuriosuudelle lähtiessä tavoitteen toteutuminen näytti varsin hyvälle. Pahin vastustaja Jämi oli kakkososuuden jälkeen takana ja meikän hommana oli pitää asetelma tuollaisena maaliin. Kaunis ajatus, mutta kehno toteutus. Kisan jälkeen piti vaan todeta oma surkeus perinteisellä, kun pitäisi pystyä hiihtämään ”isoa kovaa”. Jäin ihan suoraan vetoon, kun Iivo ja Rice lähtivät tasamaalla röyhimään osuuden puolivälissä. Enkä ollut edes hapoilla. Yritys seurata jätkiä edes epätoivoisesti tuntumalla ei suoranaisesti ainakaan parantanut tilannetta. Tunne loppumatkasta oli sellainen että hakkaat päätäsi seinään 10min eikä seinä anna yhtään periksi, jatkat silti pääsi hakkaamista seinään, kunnes et enää jaksa hakata. Onneksi maali pelasti kovemmalta nöyryytykseltä. Viestin jälkeen oli kyllä harvinaisen vaikeaa myöntää itselleen tulleensa maidotetuksi ja rajusti matkalla. Ensimmäisen kerran koko kaudella pettymys seurasi minua kisapaikalta majoitukseen asti. Onneksi menneiden aikojen ”verhot kiinni, mökki pimeäksi ja peiton alle mietiskelemään” taktiikkaa ei tarvinut enää käyttää asian sulattelemiseen. Sellaisella meiningillä ikääntyvä kilpahiihtäjä palaisi loppuun jo yhden viikonlopun aikana. 😉 

image

Sunnuntaina Rukalla taisteltiin SM-mitaleista 50km matkalla. Tyylinä perinteinen, joka on tällä kaudella sujunut meikältä aiempia kausia paremmin. Omaksi kiusaksi ja kilpakumppanien iloksi sain todeta noin 3km kohdalla, että tänään on pitkät 47km maaliin. Matka ei taittunut sitten millään ja jouduin sopimaan itseni kanssa jo kympin kohdalla, että tästä päivästä tulee työmoraalin näyte, koska mitään muuta annettavaa minulla ei SM viiskymppiselle olisi. Kuuman ryhmän ukkoa tuli tasaiseen tahtiin ohitse, enkä pystynyt tarttumaan kenenkään peesiin. Vikalla 10km kierroksella metsästä tuli kierroksen ekassa nousussa pitkä jono huoltajia ja katsojia pois. Oli kyllä todella rauhaisaa lykkiä kympin perälenkkiä, jossa ei ollut enää ketään paikalla. Ylen väkikin pakkasi kalustoa metsässä kun komusin kohti maalia. :) Maalivaate ja mehutarjoilu olivat sentään paikoillaan, kun aikanaan suvaitsin saapua maalialueelle. Hyvin hyvin nihkeästä matkanteosta huolimatta päätöskisasta nasahti sija 20, joka on mun paras sijoitus koskaan tällä matkalla perinteisellä hiihtotavalla. Vissiin hiihto kävi rankaksi muillakin. Sillä että jaksoi tehdä reippaasti hiihtoliikkeitä koko matkan sai kairattua TOP30-sijoituksen. Normaalitilanteessa sunnuntain suoritus ei olisi riittänyt SM-hiihdoissa tulosluettelon puolivälin paremmalle puolelle. Todella rankka rata ja olosuhde olivat tälläkertaa minun puolella, kun taisteltiin viimeisistä Suomen Cupin pisteistä. Lipsuvia suksia ja radan täysin uuvuttamia hiihtäjiä näki matkalla normaalia viisikymppistä paljon enemmän. Tietyllä tapaa olen tyytyväinen siihen etten lyönyt sunnuntaina hanskoja tiskiin vaan taistelin matkan omalla epämukavuusalueella maaliin. Joskaan mitään hurraahuutoja tällainen suorittaminen ei kotimatkalla herättänyt. Eteenkin kun kisoja edeltänyt treeniviikko Pikku Syötteellä antoi harjoitusten osalta odottaa aivan jotain muuta. Nohnoh.. Vaikka tykkäänkin teksteissäni mollata itseäni, niin totuus omasta kunnosta Rukalla ei ollut aivan luettavissa tulostaululta. Olkoonkin, että tulos on juuri se mikä taululla seisoo vaikka olisit hiihtänyt puusuksilla kisassa. Omaksi kohtaloksi koitui kumpaisenakin päivänä ihka uusi pertsan suksi, jonka pitopesää ei ollut mitattu tarkasti. Testissä suksi kulki vielä hyvin jopa pidoissa, mutta kun sukselle tuli enemmän kisan edetessä kilsoja, niin pito ja suksi vettyivät todella nopeasti ja suksen luisto heikkeni radikaalisti. Viimeistään lauantain jälkeen olisi pitänyt tehdä kattavampi kylmä analyysi suorituksesta, eikä vajota synkkyyten kunnon tukkapöllyn jälkeen. Huoltajalla oli kisasuksesta pieni sivistynyt epäilys sunnuntaina, mutta hiihtäjä sen suksivalinnan lopulta tekee. Eli olisihan sieltä suksipussista voinut valita varmemminkin toimivan parin viimeistään pyhälle.. Tässäkin tapauksessa olisi kannattanut kuunnella jo lähes legendaarisen maineen hiihtopiireissä saavuttanutta Riceä. No se sauma meni jo ja kunnioittakaamme tulosluetteloa ilman enempää jossittelua!!

image

Kokonaisuudessa mennyt kausi oli edistysaskel aiempaan tekemiseen nähden. Pystyin esittämään uran parasta hiihtovauhtia normaalimatkoilla. Onnistumisia tuli niin vapaalla kuin perinteiselläkin. Positiivista huomata, että kauden parhaat hiihdot osuivat tärkeisiin kisoihin pl. Ruka. Harmillista että parhaillakin suorituksilla kisojen jälkeen oli pienoinen luuserifiilis, kun kisakaverit pystyivät kuittaamaan loppukilometreillä ohi korjaamaan mansikat kakusta. Tympiä homma mulle, mutta Suomen hiihdon kannalta hyvä ettei positiivisia fiiliksiä metsästävä harrasteleva kilpakuntoilija päässyt hyppimään pöydille. Kovat ovat vaan kovia ja sen kanssa on elettävä! Vaikka tasoni nousi jopa selvästi tälle kaudelle, niin lähes koko talven vallitsi fiilis, että kropasta voisi puristaa vähän enemmän ulos, mihin nyt parhainmillaankin pystyin. Oman kunnon kehittäminen ja virittäminen ovat olleet syvän mielenkiinnon kohteina ja motivaation lähteinä viimeiset vuodet ilman ihmeempiä sijoitustavoitteita kisoissa, mutta tälle talvelle kova kilpailuhenkisyys nosti taas päätään. Aiemmin pystyin iloitsemaan hyvästä suorituksesta, mutta tänä talvena sijoituksen häviäminen hyvänkin hiihdon jälkeen aiheutti närästystä. (Hyvän ruoan ystävänä täytyy todeta, että nälkä kasvaa syödessä ja sama pätee näköjään hiihtokisoihinkin) Tärkeä havainto ja tunne sen kannalta, kun suunnittelee jatkokuvioita. Ainakin kehityskohteet ja nykyisen kaltaisen perusvauhdin löytymiseen tarvittavat treenimetodit ovat tiedossa. Enää pitäisi kehitellä itselle sopivat ja motivoivat tavoitteet niin saattaisin tukea jatkossakin ajallisesti ja rahallisesti Köpin Hiihto KY:tä. Tavoite pitäisi saada aseteltua siten, että sitä kohti voisi edetä minulle sopivalla ”hymy huulilla” taktiikalla, sillä jatkuva vakavailmeinen puurtaminen ei yksinkertaisesti sovi minulle. Harjoituksista ja kisoista pitää pystyä nauttimaan ilman pakkopulla-tunnetta. 

image

Hiihtokausi on nyt naputeltu luvatusti pakettiin ja on aika keskittyä taas hetkeksi ajamiseen. Pyöräilykausi starttaa vähän myöhemmin, koska minut on nimetty Kainuun Rajavartioston kertausharjoituksen rosteriin. Edessä onkin normaalista poikkeava ”kevätleiri” vähän erillaisessa ympäristössä. Pieni irtiotto urheilukuvioista tehnee mielelle ja keholle pelkästään hyvää. Palaillaan jutulle blogissa uuden pyöräkaluston esittelyn merkeissä viimeistään toukokuussa! Hyvää kevättä! 

 

Hiihtokuvat Optiwaxin omaisuutta.

Köppinen

 

Ps. Posti toi tänään mukavaa ja kannustavaa palautetta nimettömiltä hiihtoihmisiltä. Isot Kiitokset siitä. Otetaan kommentit huomioon, kun suunnitellaan tulevaa! :) 


Meranti Intersport Joutsensilta