Saariselkä MTB Stages

image

Terveisiä itäkairan tuntureilta. Tuli sit lähdettyä ajamaan raastava etappikisa Saariselälle vaikka etelässä olisi ollut SM marathon tarjolla samana viikonloppuna. Elämä on valintoja ja nyt seura ja tiimikavereiden valinnat ohjasivat omaakin kisamatkailua pohjoisen tuntureille. Yksinään etelään suuntautuva 2-3vrk:n jörötysreissu ei erityisemmin inspiroinut, kun tarjolla oli matkaseuraa ja 3-päivää epämukavuusalueella kisailua. image

Ekaksi etapiksi möyrittiin Kulmakurun Kierros. Viivalla oli vahvan näkösiä kilpureita ja kisa starttasikin hirvittävällä vauhdilla johtoauton peesissä Kaunispään nousuun. Minä, Tähti Toni ja Vastarannan Juki pääsimme auton peesissä irti muista jo asfaltilla. Jukka tiputti vielä polkunousussa sellaisen pommin, että jäimme Tonin kanssa suosiolla taittamaan matkaa välihatkassa. Sellaisen 20min ajon jälkeen Kangaskokon Juha liittyi porukkaan jätettyään edellisen vuoden voittajan Leirbakkenin suolle. Matkaa taiteltiin sitten aika sopuisissa merkeissä kohti Tolosjoen ylitystä ja Kulmakurun pitkää polkunousua, jossa nousumetrejä kertyi yhteen vetoon yli 200m. Nousun päätteeksi pudoteltiin kohti nopeampia alustoja nopeaa, mutkaista ja paikoin kivistäkin polkua pitkin. Omat jalat hyytyivät tälle pätkälle täysin. Pitkä nousu ja kaahailemiseen yllyttänyt polkupätkä veivät reidet totaalisesti. Ryhmän veturista tuli loppumatkaksi ensin perävaunupeesari ja Ahopään ylityksessä jojoileva takatulppa. Ahopäällä 10km ennen maalia välihatka oli 25s minua edellä ja Jukka jo 3.50. Ahopäältä alkoi kivinen latupohjalasku, joka jatkui sitten kapeana polkupätkänä Laanilaan. Nostin tällä pätkällä riskitasoa ”hivenen” sillä olihan nämä polut tuttuja vuoden 2007 syysleiriltä, joten lähes kotipoluilla mentiin. Sain kairattua Juiden ja Tontsan just ennen maaliin vievää latupohjaa kiinni. Hieman yllättäen tämä porukka räjähti vielä kerran ennen maalia, kun Juide päätti ottaa etapin kakkospaikan. Minä pystyin sukkuroimaan viimeiset energiat jaloistani seuraamiseen, mutten haastamiseen. Toni puolestaan räjäytti jalkansa loppuvetoon jääden n. 10s Juidelle. Jukan etu meihin oli tässä vaiheessa +3.30 ja ero taakse Tukki, Leirbakken, Vähämetsä kolmikkoon jo todella ratkaiseva. Jotain ratkaisevaa tapahtui itsellenikin perjantaina, sillä vielä Kulmakurun Kierroksella minulla oli kunnia kantaa Suomenmestarinpaitaa viimeisen kerran. Paita lähti nyt sitä puolustamatta, mutta se meni hienolle miehelle, joka taatusti kantaa sitä tulevilla marathoneilla tyylillä. Onnittelut Henkalle lauantain mestaruudesta!!  image

Toisen päivän etappia oli vallitsevien sääolojen vuoksi lyhennetty puolella kaikkien muiden sarjojen osalta paitsi miesten ja naisten eliten. Keli olikin jo lähtiessä karsea ja muuttui hirveäksi kisan toisella puolikkaalla. Etapin alkupuolisko mentiin isommassa ryhmässä kuin perjantaina. Kärjen muodostivat ekan 40km ajan Kangaskokko, Tähti, Vastaranta, Leirbakken ja meikä. Toisen 40km kierroksen alussa Leirbakken löysi hukassa olleet jalkansa ja alkoi riehumaan Kaunispään nousuun aivan Vegard Ulvangina. Jukka ja minä pystyimme seuramaan tätä villiintynyttä norskia joka piti tylyä vauhtia seuraavat 20min. Tippuminen oli todella lähellä useamman kerran ennen pidempää pelastavaa soratiepätkää. Kun maaliin oli matkaa 25km niin vesisade yltyi ja lämpimänä pysyminen muodostui kaikkein suurimmaksi ongelmaksi. Keli oli kuin Vantaan SM-hiihdoissa 2008. Lämmintä kaikki +4 astetta, navakkaa tuulta ja ravakkaa vesisadetta. Epäilen että Saariselältä löytyi lauantaina jostain lunta enemmän mitä Vantaalla oli noiden SM-hiihtojen aikaan. Onneksi reitiltä selvittiin maalin läheisyyten reipasta matkavauhtia pitäen, niin kropat pysyivät semilämmöissä. Päätin yrittää ratkaisevaa iskua etapin voitosta kilsa ennen maalia vikalla polulla. Eroa tuli ihan hyvin, mutta niin vain norjalainen lohikuningas kelasi siiman sisään ja pystyi kontraamaan juuri ennen maalisuoraa. Peli oli tällä selvä. Leirbakken kiri etapin voittoon, meikä kakkoseksi ja Jukka jäi yllättäen loppukiihdytyksissä n.30s tullen kolmanneksi. Kokonaistilanne toisen etapin jälkeen oli. Jukka, meikä +3.03, Juide +6.57 ja Leirbakken +11.37. image

Lauantaina muodostuneiden erojen vuoksi Sunnuntaista ei suurempaa etapin kärkikolmikon ilotulitusta voinut odottaa. Sovittiin Juiden kanssa, että annetaan niiden hoitaa yrittäminen joilla ei ole mitään menetettävää kokonaistilanteessa. Ennakkospekulaatiossa kaksikon Leirbakken ja Tähti hyökkäysyritys etappivoittoon olisi taatusti tiedossa. Tähti näyttikin omat korttinsa jo alkumatkasta kun kisa vieraili Ahopäällä toisen kerran. Lauantain kangistamilla ja hyvin syödyillä jaloilla Ahopää tuotti Tonin vauhdissa taas vaikeuksia, mutta pikku kiukulla ja itsensä käskyttämisellä niukin naukin pysyin kärjen kyydissä. Alun ryntäilyn jälkeen vauhti tasaantui ja kärkeen ilmestyi kuskeja joita ei ollut näkynyt koko viikkoloppuna. Ennen Kakslauttasta porukassa ajoi läskipyöräsarjan kärki ja Eliten kaikki kärkikuskit pl. Tukki Heikki, jolle sattui harmittava tuplarengasrikko. Vähitellen Jukka alkoi pitelemään vauhteja kärjessä harventaen joukkoa reilusti. Ennen viimeisen 10km tuplanousuja vain kokonaistilanteen TOP4 eteni yhdessä. Jukan vauhti alkoi purra minun jalkoihin heti Urupään nousun alussa. Leirbakken huomasi tämän iski Jukan Peesiin ja nopeasti myös ohi. Hetken mietin väkisin kärkitaisteluun palaamista, kun ero ei ollut kuin muutamia sekuntteja 8km ennen maalia. Järki kuitenkin sanoi ja käski jatkamaan omaa vauhtia, sillä väkisin ajamalla olisin voinut törmätä totaaliseen seinään ja silloin erot mitattaisiin minuuteissa. Vasta Kaunispään loppunousuun avasin pellit aivan täysin ja annoin tuskan valella kehoa koko pitkän talven tarpeisiin. ”Kaikkipeliin” yrityksestä huolimatta kärkikaksikko pakeni edelleen hieman Kaunispäälläkin, joten siiman antaminen ajoissa oli fiksu ratkaisu. Maaliin laskettelin etapin kolmosena ja kokonaiskisan kakkosena. Juide tuli minun tuntumalla maaliin varmistaen itselleen kolmospaikan kokonaiskisassa. 

imageHienot oli etapit Saariselällä. Karu tunturimaisema ja rajut Suomen mittapuulla tosi mäkiset reitit tuovat kisahommaan aivan omanlaisensa tunnelman. Jos muutamat suopätkät saadaan vielä kierrettyä tai jollain keinolla nopeimmiksi niin tapahtuman kasvua tuskin estää mikään. Parasta tässä kisassa oli, että reitit olivat vähemmänkin ajaneille ajettavia, mutta ei todellakaan mitään loikoteltavaa helppoa euromaraa. Tykkäsin kisasta kuin hullu puurosta (vähän hullu pitääkin olla jos haluaa rääkätä itseään vapaaehtoisesti useamman päivän putkeen) ja onhan se mukavaa reissata OTC:n setämiesten kanssa, joiden seurassa homma ei todellakaan mene liian vakavaksi. Huikeita äijiä – kiitokset reissuseurasta! Näillä pohdinnoilla voin luvata, että eiköhän meikä nähdä itäkairassa seuraavillakin kerroilla, kun Saariselkä MTB Stages järjestetään. 

Koo

Kuvat ovat Saariselkä MTB:n omaisuutta pl. palkintopallikuva. (Ski Soini)

 

 

 

 

 

 


Meranti Team Sportia Crocsport