Fantasialeiri Ramsau *Keskiviikko*

kelju1.jpg

Tämä teksti on osa Ramsaun auringossa käynnissä olevaa fantasialeiritystä. 6-15.10.2018. Lukemaanne kannattaa suhtautua huumorilla ja suurella varauksella. Aiemmat päivät löytyvät kohdasta vanhemmat vuodatukset.   

Keskivikko 11.10.
 

Juhlapäivä! Tätä päivää olin odottanut. Yöllä ei unikaan meinannut tulla silmään, kun tiesin pääseväni irti aamupäivällä yhden lempiharjoitukseni kanssa. Aamun kitutuntien odotteleminen oli työläimpiä hommia koskaan, mutta se todellakin kannatti. Ruuhka Ramsauerloipelkta hälvenikello kymmeneen mennessä ja se tarkoitti vapaampia nopeuksia tuolla hiihtolatujen ralliradalla. Latu, kun on profiililtaan loivahko, mutta jopa cx-rataa mutkaisempi, niin reenissä ohjelmaa riittää pelkän hiihtämisen lisäksi. Kyllähän se vaan on mukavaa syöttää tuollaiselle baanalle vaparin pikkukovaa. Rata oli vähän rapsahtanut yöllä, joten mutkissa sai polokea ihan Palanderin kallena, että pysyi baanalla. Aurinkin näyttäytyy edelleen mukavasti, mutta tahtoo "pikkupuolen" ylimmillä kehreillä jäädä vuoren taakse piiloon. Kyllä näissä olosuhteissa harjoitellessa käy rehellisesti sääliksi niitä, jotka hiovat kuntoaan hiihtotunnelissa tai sateisen pimeässä Suomessa ylipäätään. On etuoikeus kuulua tähän täällä leireilevien suomalaisten ryhmään.

Kelpo reeni jossa vauhtikin nousi ihanasti. Sain jopa kunnian vetää Valkeakosken Hakan mustaa junaa. Vauhdinjako meni käytännössä nappiin. Alkuun muutama vaunu yritti pysytellä junassa mukana, mutta viimeistää anakynnyksen porteilla ne lennähtelin mutkista ulos poljettaessa radalta. Pisimpään mukana hengaili PajuPete, jolta kestävyysurheilutapahtumissa  keskimäärin loppuu ensin reisi ja muutaman päivän myöhemmin ääni. Happi sitoutui reiteen vielä kovimmillakin kierroksilla ja olo tuntui samalta Jaakin Maella hänen parhaimpina vuosinaan. Eli ainoa hiihtovauhtia rajoittava tekijä oli liikenopeus.

tausta3.jpg

Pieniä vaikeuksiakin aamupäivällä koettiin. Pikkumaijalta liisaamani pokkarikamera hangoitteli vastaan ja ilmoitteli jatkuvasti parasta ennen päiväyksen umpeutuneen 5.10.2011. Vastahan minä sen kameran ostin. Se oli samoja aikoja, kun hankin sen 2110 matkapuhelimenkin. Sinällään erittäin laadukas kamera, että osaa itse ilmoittaa pilaantuneensa. Harmi vain, että kuviin tallentui myös tuo samainen päivämäärä.

Iltapäivälle budjetoin kevyen lenkin maastopyöräilyä. Peltolan Jukka oli käväissyt jäätiköllä rinteiden jäädyttyä heittämässä rokotiilin teltalleni, joten pääsin kotoisalla kalustolla Ramsaun Euromarareiteille. Aamun rallit painoivat punteissa, enkä viitsinyt erityisemmin tykitellä. Ihan perusrullausta vain. Sysipimeässä kuusimetsässä fenixmiehen valoilla ajellessAa sitä tuntee elävänsä. Katse nauliintuu valokeilaan ja sen ulkopuoliset havainnot nousevat tulkintakeskukseen muiden aistien avulla. Ajokokemus on vallan toisenlainen, kun kuulet purot, muttet näe niitä. Tai haistat lehmät ja hetkeä myöhemmin kuulet ajavasi aivan niiden vierestä. Sellainen märehtijän pelokas AMMMMMUUUUU polun viereiseltä laitumelta pitää kuskinkin keskimääräistä paremmin vireessä, kuin pelkkä päivänvalossaraastettava marapohja. Siisti lenkki, jolla ei paljon muita raastajia näkynyt. Huomenna (tänään) olisi tarkoitus käydä valoisalla haukkaamassa samalla lenkillä happea ja katselemassa missä siitä oikein tulikaan ajeltua.  

image


Meranti Team Sportia Crocsport