History X

Perunakellarilta Vuokatin vaaroille

Kerrataanpas tässä vähän meikäläisen historiaa hiihtäjänä. Kaikki sai alkuna 80-luvun puolivälin jälkeen joistain Hippohiihdoista Pyhäjoella. En muista sijoistusta, enkä hiihdon kulkua, mutta jonkinlaisen kipinän vasta noista kisoista olen saanut kilpailemiseen. Vaikka olenkin ihan kävelyikäisestä isän haittoina hiihtolenkeillä pyörinyt. (Sama meno taitaa jatkua vielä nykyäänkin.) Ensimmäiset oikeat kilpailut olivat Pyhäjokiseutu Cupin kisat  Oulaisissa Vuonna 89. sarja P8, Sijoitus oli 2. ja se tuntui lähes maailmanmestaruudelta.

Vuosina 90-93 kilpailin lähinnä Pyhäjokiseutu Cupissa. Tulosta tuli sarjasta riippuen, mutta tuolloin oli vain mukavaa kilpailla ja harjoitella seurakavereiden kanssa. Joskus käytiin kansallisissa melkein Oulussa asti, yleensä menestystä tuli seurana hienosti (Yppärin Urheilijat) mutta henkilökohtaisesti aina hiukan kehnommin. Kohokohtia tuona aikana oli seuran yhteistreenit tiistaisin ja joka syksyinen seuran hiihtoleiri Vuokatissa. Vedettiin leirillä pitkää siivua ja yritettiin pysyä suomalaisten huippujen, kuten Marja-Liisa Kirvesniemi, Marjut Lukkarinen ja Pirkko Määttä perässä edes 100m =) Legendaarisinta antia tuolta ajalta taitaa olla myöhästyminen Rautahiihtojen 91 startista, kiitos pitkäksi venyneen WC-keikan, joka tuntui muuten tuolloin puolestaan maailmanlopulta. Toinen legendaarinen case oli Pudasjärven PM-kisat 93, olin vetämässä sarjassa P.12 elämäni hiihtoa ja etenin kohti voittoa, mutta viimeisellä 700-metrillä onnistuin katkaisemaan sauvani ja kaatumaan vielä kahdesti.Loppusijoituksen ollessa katkera viides. Kolmaskin case on vuodelta 93. Minut oli valittu edustamaan Pohjois-pohjanmaata Hopeasompien piiriviestiin. No, meikäläinenhän se päätti kisa-aattona Topparin Timpan kisan seuraamisen lomassa teloa jalkani hiihtokelvottomaan kuntoon. Viesti jäi osaltani hiihtämättä. Onneksi Timon pikkusisko Mari tuurasi meikää viestissä, joten muiden piiriläisten reissu Kotkaan ei ollut aivan turha.

Vuodet 94-96, olivat Hopeasompa-aikaa. Pääsääntöisesti vielä kaiki harjoittelu tapahtui kotona Pyhäjoella. Treenit vedettiin suolla ja Rautiperän pururadalla, perunakellaria  kierrellen. Taisipa yksi rullalenkkikin mahtua kerran viikkon. Treeniä kertyi seurakavereiden hauskassa seurassa ihan huomaamatta. Käytiin aina kesällä ja syksyllä Vuokatissa leirillä. Tulostakin tuli jo tuona aikana. Vielä 94, en mahtunut piirikiintiön puitteissa
Hopeasompiin. Mutta vuosina 95/96 Hopsuista tuli henkilökohtaisella tasolla hopeaa ja pronssia. Lisäksi napattiin viestipronssia sarjasta P16 Hollolasta 96 Yppärin Urheilijoiden joukkueella: K Kittilä, Juha Vuolteenaho ja J-M Tirilä. Tuolla ajanjaksolla kiinnostus ja polte hiihtoa kohtaan kasvoi valtavaksi.

Hiihtokausien 97-99 otin vielä askelia säännöllistä hiihtoharjoittelua kohti. Vieläkin valtaosa harjoittelusta tapahtui kotona, vailla suurempaa focusta. Oli pääasia, että kävin lenkillä. Suosikki treenit oli tunti tasuria rullilla ja tiistaisin tulisia vetoja suolla. Laadukkainta harjoittelu oli kulta/tehosompaleireillä Paavolan Eskon valvonnassa. Tulostakin tuli nuorten SM-kisoista. Taisin saada mitalin jokaisista SM-kisoista joihin osallistuin. Jäin muistaakseni kahdella henk. koht matkalla ja yhdessä viestissä ilman mitalia. Huippukohtia olivat vuoden 97 SM-hopea viestistä M18-sarjasta joukkueella: Reijo Luoto, Juha Vuolteenaho ja K Kittilä ja ensimmäinen henkilökohtainen Suomenmestaruus M18-sarjassa Ikaalisissa 99. Tuona aikana kuitenkin aloin jäädä harjoitelun määrässä ja laadussa jälkeen ikäluokkani todellista kärkeä: Jauhojärvi ja Ylimäki. Minkä vaikutuksia saan sitten paikkailla vielä yleisessä sarjassakin.

Vuosia 00-01 kuvaa parhaiten: "liian vähän ja liiaan kovaa". Vaihdoin seuraa Yppärin Urheilijoista Kalajoen Junkkareihin ja luulin ottavani harjoittelussani askeleen eteenpäin kun leiritystä Vuokatissa lisättiin taloudellisten edellytysten parannuttua. Majailin tosiaan noina vuosina Vuokatissa useita viikkoja  vuosittain, niin nuorten MM-ryhmän leireillä, kuin ihan omikseni. Sen sijaan, että olisin käyttänyt Vuokatin kaikkia mahdollisuuksia hyväkseni, tyydyin vetämään päivittäin 60-90min putkessa rapsakkaa hiihtoa, ajan hengen mukaisesti. Kun NMM-ryhmän leireillä treenit meni pääsääntöisesti vauhdeiltaan pahasti pieleen, niin ei ole ihme, että tuon ajan parhaat tulokset olivat Puolangan 00 SM-hiihtojen 7-sija ja KLL-kisojen kirivoitto Hovilan Hannusta Ainiovaaralla. Ihme, että kaiken leireilyn lomassa sain valkolakin klraarattua kaaliin keväällä 2001. Harjoistustunnit liikuivat leireilystä huolimatta 470 ja 520 tunin liepeillä.

Kaudet 02-04 olivat kehityksen aikaa. Heräsin lopulta maastohiihdon vaatimuksiin, kun seurasin Armeijassa muiden taistelijoiden (Hyvärinen, Kähkönen, Ijäs, Ginnman, Miettinen ja Tikkanen) päivittäistä harjoittelua. Ihmettelin alkuun, miksi jätkät olivat hermostuksissa, kun eivät ensimmäiseen kolmeen viikkoon oikeen päässeet treenaamaan. Silloin minulle 3-viikon lepo oli vielä ihan normaalia kesäkuussa. Armeijavuotena  harjoittelin n.550h,joka oli määrällisesti paras harjoituskauteni siihen asti. Palasinkin talvella takaisin raiteilleni. Olin M22 sarjassa hopealla ja yleisessä tuli sarja: sprintti V 7., 15km P 32. 30KM V 42 ja 50KM P 41. Pääsin myös mukaan MC-tasolle. Olin Tukholman sprintissä 51 ja Lahdessa 15 KM:llä 72., joten MC:sta jäi käteen vain kokemusta. Armeijan jälkeen nostin harjoitusmääriä tasaisesti isäni johdolla. Kaudella 03 650h ja 04 720h. Tulokset paranivat harjoittelun määrän ja laadun kehittyessä ja vedinkin kaudella 03, kelpo kisoja, vaikka olinkin Imatralla rajakoulussa. SM-kisoista jäi käteen seuraavaa: Valkeakoski Viesti 3. Pursuit, 33. Lieksa pariviesti 4. Kaudella 04 treenasin jo osittain PV:n ryhmän kanssa. Oleskelin jälleen Vuokatissa pitkiä jaksoja, mutta nyt tohdin käydä myös muaallakin, kuin hiihtotunnelissa. Vauhditkin olivat tippuneet vastaamaan todellista aerobista tasoa. Vedin kyseisen kauden ihan nappiin. SM-kisoista sarja 30kmV 7. Pursuit 14. 10km V 22. ja Sprintti 9. Nuorten SM-kisoissa tuli tuplamestaruus Teuvalta. Sain Hiihtää myös MC:ssa Kuusamossa ja Lahdessa (90.ja 40) Keväällä muutin pysyvästi Vuokattiin asumaan, sekä vaihdoin suksimerkin Ficheristä Rossignoliin.

Kaudella 05 Treenasin lähes ainoastaan Vuokatissa, päätavoitteena vetää kesällä yli 100h rullahiihtoa ja pitää tehot harjoittelussa yli 5-prosentin. Vedin tehojen lisäksi paljon ylikovaa PK-settiä. "Saksalaismallista" treeniä kertyi yli 750h ja  tuloksena todella paha "mykkyrä". Sprintti tosin kulki mukavasti, mutta normimatkalla en päässyt mihinkään. Kevätkaudella Mikko Virtanen tuli selvittelemään meikäläisen hölmöyksissä keittelemää soppaa. Kurssi oikesi ihan mukavasti. Sprinttitulokset paranivat entisestään ja normimatkankin kulku oikesi. Keväällä vedin jo hyviä 10km:n kisoja. SM-kisoissa olin sprintissä 8. (hylkäys välierässä) ja 50km:llä Vuokatissa 22. Pääsin Lapinlahden skancupin hyvän sprintin ansiosta (4.) myös Lahteen ja Drammeniin sprinttaamaan (sijat 28. ja 42.).  Lahdesta lähti siis mukaan ekat MC-pisteet. Taisin tällä kaudella profiloitua sprinttihiihtäjäksi. Keväällä päätimme Mikon kanssa jatkaa
valmennuksellista yhteistyötä.

Kaudella 06 harjoitteluni rytmitettiin ihan uudelleen. Keskityin koko kesän ja syksyn kehittämään nuoruudessa unoholaan jäänyttä aerobian ala-aluetta ja parantamaan nopeusreserviä. Vetelinkin "lehmä"lenkkiä ja teräviä NV-harjoituksia keväästä syksyyn. Kausi alkoi mukavasti ja pääsin mukaan Rukalle MC:n kansalliseen ryhmään sijoitus 57. oli kohtuullinen ja antoi uskoa mahdollisuuksistani tulla normimatkuriksi. Mutta talven ja pakkasten tullessa astmaoireet pahenivat sietämättömiksi ja samalla tipahtivat myös tulokset. Kävin vuodenvaihteessa astmatesteissä ja tuloksena oli 23 % alentuma puhalluskokeessa antihistamiini altistuksessa. Avaavan lääkkeen jälkeen puhallusarvo parani 35 % altistuksen jälkeisestä puhalluksesta. No loppukauden suurin saavutus taisi olla Tampereen SM-kisojen Sprintin 4-sija ja pariviestin 5-sija. Muuten hiihdin kisoissa ihan miten sattuu. Harjoitustunnit
olivat kaudella 06 +-750H.

Kausi 07 alkoi huonosti, kun työnantajani ilmoitti minulle, että hiihtohommat saisivat jäädä ja olisi aika palata oikeisiin töihin. Treenailin kesän ja syksyn systeemillä 4pv treeniä/3pv töitä(lepoa).  Olin syksyllä ihan kohtuullisen terävässä kunnossa, vaikka en voinut syyskuun alun jälkeen tehdä juoksulenkkiä vaelluksella hajonneen nilkan takia. Selvitin silti Suomen karsinnat MC-Kauden avaukseen Saksaan. Vedin Saksassa rima vahvasti väpättäen MC-pisteille, jonka jälkeen työnantajan asenne muuttui jälleen urheilumyönteisemmäksi, joten Saksan jälkeen sain vetää aivan loistavasti onnistuneen 2kk harjoitusjakson. Tulosta tulikin läpi kauden. Kohokohtina SM-kulta Keuruun Sprintistä ja Sotilas MM-kisojen 6-sija 15km:llä Otepäässä. Kauden kitkerin kisa käytiin myös Otepäässä. Olin  Otepään MC-sprintin aika-ajossa 33, jolloin menetin lopullisesti mahdollisuuteni päästä Sapporon MM-kisoihin. Munin siis hyvin lahjakkaasti ainoan näyttöpaikkani MM- kisoihin. Treeniä tuli 07 670h.

Kaudet 08 ja 09, ovat vielä pääsääntöisesti lähimuistissa, mutta jokunen sana niistäkin. Kaudella 08 keskityin pääsääntöisesti vain sprinttiin. Kesän tein paljon aerobiaa ja nopeusreserviä parantavia harjoitteita. Olinkin talvella kaikissa vapaan MC-sprintissä pisteillä. Taisin olla kuitenkin herkimmässä kunnossa Saksassa lokakuussa, joissa olin aika-ajossa 10. ja katkaisin alkuerässä sauvani, mutta olin silti eräni 5.MC:ssa kaikki alkuerät päättyivät karsiutumiseen, joka kertoo pelisilmän ja todellisen nopeuden puutteesta. Suurin pettymys kaudella 08 oli Vantaan SM-kisat missä olin sprintissä vapaalla vasta 10. Silloin taisi kypsyä ajatus suksimerkin vaihdosta.
 
Kaudella 09 alla olivat taas Ficherit. Olin kesän vetänyt todella kovalla mäyräsetillä (määräharjoittelua) ja sekaan oli vielä kylvetty annos nopeusmäyrää (intervalleja), niin odotukset kauteen lähtiessä olivat todella korkealla. Mutta lumille siirryttäessä kohtasin ongelmia. En saanut jaloista siirrettyä tehoja uusille suksille. Eli tekniikkat olivat totaalisen hukassa. Valmentajan mielestä molempien tekniikoiden suorittaminen oli rikollisen huonoa. Alkukausi meni tätä ongelmaa purkaessa. Kun vielä rikoin jalkani 3-päivää ennen SM-kisoja, niin kaikki kansainväliset tavoitteet sai heittää romukoppaan. SM-kisojen jälkeen hiihdin 2-viikkoa tasuria ympäri Vuokatinvaaranlatuja. Sen jälkeen aloin opettelemaan molempia tekniikoita uudelleen. Loppukaudesta hiidin hyviä "loppett"-kisoja, parhainmpia olivat Viron Skandinavia Cupin 5-sija ja Kontiolahden 50Km:n 4-sija. Kontiolahden perinteisellä hiihdetyssä parisprintissä taisin lopullisesti profiloitua vaparin sprintteriksi.. 🙂 Treeniä tuli kausilla 08 ja 09 n. 740h ja 750h.

Kausi 10, kesä näyttää sujuneen testien perusteella loistavasti, mutta vasta talvi kertoo, että toimiiko tekniikka paremmin ja ovatko sprinttiominaisuudet hävinneet lopullisesti. Sitä ennen on kuitenkin onnistuttava vielä loppusyksyn harjoitteissa ja ennenkaikkea pysyttävä terveenä!!

Kausi 10 jatkuu… Ehkäpä nyt on vettä virrannut Pyhäjoessa riittävästi kauden 10 analysointiin. Jälkeenpäin voi vain tuumata, että olinpa hölmö tai oikeastaan todella hölmö tuohon kauteen valmistautuessa. Takana oli hyvä kevätkausi, mutta jostain hulluudesta edellisellä kaudella alkanut painonpudotus vain jatkui ja jatkui koko harjoituskauden. Lisäsin vain vettä myllyyn ruoan sijasta testitulosten parantuessa kuukausi kuukauden perään. Harmi vain, kun testit tehtiin juoksemalla eikä hiihtämällä. Edellisiin kausiin nähden tein voimaa ja lajiharjoittelua selvästi vähemmän ja tilalle oli tullut aimo annos juoksua ja loikkia. Tasuria tuli kyllä tehtyä, mutta puutteellisesta ravinnosta johtuen sekin taisi vain kuluttaa voimia kehityksen sijaan. Voinen sanoa, että olin kauden alkaessa todella vahvasti hapenottokykyynsä nähden alisuorittava tapaus. Vo/max oli juoksemalla n. 80 ja hiihtämällä tuskin 60. Lihavasta vapaanhiihtäjästä ja tasatuupparista oli tullut kuikelo pertsan ylämäkilipsuttelija, joka ei päässyt vaparilla ja tasurilla minnekkään. Kauden 10 huippuhetki oli Rukan MC, jossa hiihdin oman hiihtouran yhden pienimmistä eroista MC-kärkeen 15KM distanssilla +2.05 Northugille (77.), vaikka vaihdoin kisassa sauvan pariin kertaan ja hiihdin yhdellä sauvalla 200-metriä.. Juuri muuta positiivista kerrottavaa ei kaudesta mukaan jäänytkään. Kausi loppui Keuruun SM-hiihtojen jälkeen astma ja muiden terveysongelmien takia. Kainuun keskussairaalan päiväpolilla heräsi ajatus, että oliko 16% painonpudotus kuitenkin liikaa kilpaurheilijalle.. Harjoitustunnit olivat kaudella 10 n 700h, vaikka helmi, maalis ja huhtikuu jäivät hyvin vähäiselle treenille.

Kausi 11. Aloitin tämän kauden huonommassa kunnossa, kuin koskaan aikaisemmin. Totaalinen kilpaurheilijan nollapiste oli saavutettu. Kaikki oli tuskaa. Extramausteen kaudelle toi se, että sain koordinoida oman harjoitteluni täysin itse. Pakko myöntää, että välillä oli kysyttävä neuvoja legendaariselta Riceltä.. Edellisellä kaudella oli kadonnut lihaskestävyys ja sen myötä lähes koko aerobia. Tilalle oli palautuneet ne puuttuneet prosentit painokiloista ja vielä korkojen kera. Jos olin joskus Virtasen valmennusopissa tehnyt lehmälenkkejä paljon, niin kaudella 11 tein lenkkejä, joissa piti heittää hanska maahan etenemisen varmistamiseksi. Vastapainoksi mäyrätreenille tein paljon voimaa, joka olikin päässyt pakenemaan kropasta kaudella 10 aikana. Ihme ja kyllä riittävän aerobisen harjoittelun seurauksena kunto-ominaisuudet paranivat kaikkien ihmeeksi. Harmikseni syksy meni jälleen piloille astmaongelmien takia. Silti kauden 11 alku antoi merkkejä paremmasta. Vielä talvella ilmeni hengitysongelmia, mutta suunta oli kääntynyt ja kroppa kesti lopultakin oikeaa harjoittelua. Keväällä hiihdin jo muutamia laadukkaita suorituksia, pitkälti uusitun astmalääkityksen ansiosta. Tämän johdosta päätin jatkaa vielä muutaman vuoden kilpaurheilua. Parhaat suoritukset osuivat mukavasti Kuopion SM-hiihtoihin, joista irtosi Sprintin 5-sija. Mainitsemisen arvoista on myös Tour De Ski Chinan kokonaiskisan 4-sija, varsin nimivahvassa joukossa. Harjoitustunnit olivat noin 800h.

Kaudella 12, päätin terästää harjoitteluani tyyliin vähemmän mäyrää ja satsaus yhteen tehokkaaseen tai laadukkaaseen harjoitukseen päivässä. Kaikki lehmälenkit piti toteuttaa, muuten kuin lajiharjoitteluna, jotta ne eivät sotkisi hiihtotekniikoita. Ainakin tuloksia katsellessa homma näytti toimivan, enää ei olleet polvet lumessa kun etsi omaa nimeä tuloksista. Jos talvella ei olisi ollut ongelmia pakkasten kanssa, voisin sanoa hiihtäneeni lähes kiitettävän kauden.. Hyviä suorituksia tuli niin Suomen Cupissa, SM-kisoissa, MC:ssä, Tour de Ski Chinalla ja PV:n kisoissa. Hienoa oli, että onnistumisia tuli sprintistä distanssiin, välillä jopa perinteisen kauan kateissa ollut vire antoi merkkejä löytymisestään. Kauden parasta antia olivat ehdottomasti Tour De Ski Chinan kokonaiskisan 2-sija, Vantaan Suomen Cupin viikonloppu 2&4, SM-pronssi pariviestissä ja sotilaiden Suomen Mestaruus. Harmi vain, kun helmikuussa piti tehdä niitä lehmälenkkejä kisoissa – pohjanoteerauksena Latvian ja Viron Skandinavia cupit. Kehitettävää kaudelle 13 silti jäi huomattavasti, esim. jalkojen ja varsinkin käsien lihaskestävyys oli edelleen heikolla tasolla, mikä näkyi valitettavasti tuloksissa useissa kisoissa, varsinkin jos lämpötila laski alle -5 pakkasasteen tai multipurkin hiukan lipsahdellessa kevät jäätikkäällä.. Niin ne harjoitustunnit olivat aikalailla tasan 650h. Tarina jatkuu kaudella 13!  

Kausi 2013

Aloitin tämän kauden harjoittelun poikkeuksellisen aikaisin, jo huhtikuun viimeisillä viikoilla. Ehkäpä tähän oli syynä talvella hankittu maastopyörä ja maantiepyörässä talven yli kiillelleet uudet hiilikuitukiekot. =) Vakaana aikomuksena oli kehittää jalkojen lihaskestävyyttä korvaamalla lähes kaikki kesän hiihdon lajiharjoitukset pyöräilyllä, jotta jalkoihin tulisi edes hiukan wattia liikuttamaan suhteellisen raskasrakenteista kroppaa.  Kesä-heinäkuusta lisäsin harjoitteluun pyöräilyn ja kuntosaliharjoittelun lisäksi tasatyöntöä rullilla ja pidin harjoittelun rytmityksen samana, kuin vuonna 2012 pyöräily vain korvasi rullavaparin ja aerobiset sauvarinteet. Homma tuntui toimivan oikein mukavasti. Kun Elokuussa käynnistelin ”oikeaa” hiihtäjän lajiharjoittelua niin hiihtäminen oli todella helppoa. Voima-ajot ja kisailut maastossa, kuin maantielläkin olivat vahvistaneet jalkoja paremmin, kuin useiden vuosien hinkkaus Vuokatin laskettelurinteessä sauvakävellen. Odotukset kaudesta olivat hyvän edellisen kauden onnistuneiden syksyn harjoitusten jälkeen korkealla tasolla. Kisakausi lähti silti nihkeästi liikkeelle, eivätkä tulokset olleet aivan parasta mahdollista. Suomen syystalvi oli vienyt jaloista taas parhaan terän, jatkuva hiihtäminen ensilumenladuilla, joissa ainoa kehittyvä seikka taitaa olla keljutus oli tehnyt jälleen tehtävänsä. Onneksi oikea talvi tuli Lappiin suhteellisen ajoissa ja pääsin tekemään lajiharjoittelua kunnollisissa olosuhteissa ja kovilla maastoilla. Marraskuussa Lapissa vietetyillä viikoilla löytyi niin mukava vire, että tohdin sanoa, että hiihdin urani parhaan talven normaalimatkojen puolella. Sprinttitulokset jäivät aavistuksen vaisuiksi, mutta se selittynee sillä, etten kokenut tarpeelliseksi tehdä sprinttiharjoituksia, kuin Tour De Ski Chinaa ja Kontiolahden pariviestiä varten. Molemmissa tapahtumissa olin lähellä omaa parasta mahdollista sprinttikuntoa. Kauden kohokohdiksi muodostui FIS Kallen Kisojen voitto, uran ensimmäiset voitot TDSC:n osakilpailuista ja sen kokonaiskisan kakkossija, Sotilas MM-kisojen 7-sija ja Kontiolahden pariviestin ja 50KM 4-sijat. Selkeitä pettymyksiä kaudessa olivat oman pyöräilyjalan heikkouden toteaminen alan suomalaisten kärkikuskien kyydissä ja keskitalven pitkä sairausjakso, joka pani miettimään talvikauden harjoittelun uusiksi. Toisaalta tämä uudelleen mietiskely tuotti tulosta – näköjään sisäpyöräilyllä ja Skiergon hinkkaamisella Tammi-helmikuussa pääsee kohtuulliseen Maaliskuun kuntoon. Harjoittelua kertyi kaudella 12 – 13 770-tuntia, joista tehoja oli 8%. Määrää ja tehoa tuli edelliseen kauteen verrattuna merkittävästi enemmän, mutta se selittynee sillä, että pyörää voi ajaa kerralla aavistuksen pidempään, kuin hinkata juoksukävelyä Vuokatinvaaralla ja pyöräilykisat ovat huonokuntoiselle kuskille melkoisen kovia ja pitkiä tehoharjoituksia kovempien perässä.  Tulevaan hiihtokauteen aion valmistautua samalla kesän ja syksyn kaavalla. Ainoastaan syystalven harjoittelua aion muokata kauemmas suomalaisesta tavasta valmistautua hiihtokauteen. =)  

Kausi 2014

Voi moro, millainen kausi jäi taakse. Seurasiirto Kuhmosta Ouluun nosti omat ja varmasti muidenkin odotukset talvesta korkealle eteenkin viestikisojen osalta. Tuloksellisesti hiihtokausi meni miinukselle, mutta se mitä lopulta jäi käteen saattaa tulevaisuudessa olla todella arvokasta oppia ja sitä kuuluisaa kokemusta. Taas löytyy uusi sabluuna, millä kaivetaan kisakunto esiin esim. vatsalihaksen repeämän jälkeen. Vielä kun löytäisin sen viisasten kiven, millä ei olisi aina tilanteessa josta fiksu selviää, mutta johon viisas ei edes joudu. =)

Kauden 13-14 kohokohtia olivat lopulta Jämi Triplan ja Pohjois-Suomen pyöräilycupin voitot sekä podiumit Tahkon ja Jämin maastopyöräilytapahtumissa. Hiihtopuolelta parasta antia oli tunne siitä miltä tuntui olla huippukunnossa joulukuussa. Tietysti tuloksellisesti miinusmerkkisen talven jälkeen tuo joulukuun ulosmittaamaton huippukunto antaa uskoa siihen, että tein oikeita asioita harjoituskaudella hiihtokunnon löytämiseksi. Teesit olivat hyvin samankaltaiset kuin edelliselläkin kaudella. Määrää kertyi nyt näpyn enemmän harjoitustuntien ollessa nyt reilu 800. Lisäksi painotin hiukan enemmän kesäkaudella tasatyöntöä kuin aikaisemmin ja paino oli kisakauden alussa kilon pari alhaisempi kuin kaudella 13. Tämä tarjosikin tasaisimman ja laadukkaimman kauden aloituksen koskaan.. Harmi vain, että talven 14 trendi oli ottaa enemmän hiihtämättömiä kisoja, kuin hiihdettyjä. Tämä asia pitää korjata ensi talvena. Sitä ennen ajetaan taas maastopyörällä kilpaa.. Palaillaan HistoryX.n merkeissä jälleen vuoden kuluttua.  

Kesäkausi 14

..Niin, paljonkohan tässä asiaan palaamisessa menikään. No ainakin pidempään, kuin tuo vuosi, mitä lupailin talven tekstissä. Hieno ajokesähän sieltä rikkonaisen kauden jälkeen putkahti. Sain keväällä päähäni, että olisi kivaa ajaa XCO-kisoja maratonien kaveriksi. Tämä oli aivan uusi kisamuoto ja yllättävänkin erilainen, kuin aiemmin ajamat maratonit. Uutta kesässä oli myös uusi kalusto. Nyt hiihtohousun kuljetuksesta vastasi 650B täpäri ja jäykkäperä Scotit. Varsinkin täpäri oli loivempine kulmineen antoisa peli kisata todella kisakireään epiciin nähden. Kausi lähti hyvin liikkeelle muutamalla kansallisella maantiekisalla ja yhdellä pienemmällä XCO kisalla Laspissa, joiden jälkeen oli helpompaa lähteä testaamaan kisajalkaa isompiin maastokisoihin. Sain ajettua jalat sisään maastoajoon kovilla täsmätreeneillä ja pyöränkäsittely parani kauden kuluessa isoin askelin. Metsähallituksen tatskoja tuli torsoon ehkä useammin, kuin aiemmin, mutta se johtui siitä, että uusi kalusto antoi itseluottamusta puskea välinettä entistä kovempaa entistä hankalampiin paikkoihin. Kun kunto mukavasti terävöityi mukavasti ennen kesän kohokohtaa Rovaniemen XCO SM-kisoja, niin sieltä irronnut SM-hopea maistui makealle. Syksyllä napsahti vielä SM-pronssi maratonilta, niin kesästä jäi todella onnistunut fiilis. Kesällä tuli ajettua myös ensimmäiset pyöräilyn kansainväliset XCO- startit, joista syttyi kipinä ajaa niitä seuraavana kesänä useampiakin. Hieman kyllä pelotti syksyn tullessa alkava hiihtokausi, kun hiihdon lajiharjoittelu jäi kesällä lähes täysin rullahiihdon tasatuupan varaan. Muu harjoittelu oli täysin pyöräilykuntoon tähtäävää. Ainoan vapaan rullahiihtoharjoituksen tein lokakuussa. Myöhemmin talvella osoittautuikin, ettei uudenlainen tyyli kisakauteen valmistautumisessa ollut pelkästään huono.

Talvi 2014-2105

Talvi alkoi todella nihkeästi, kun vauhtia ei fillarireisistä meinannut löytyä sitten millään. Tulokset olivat kauden avauksessa kehnoja ja uskoa omaan tekemiseen koeteltiin todella rajulla kädellä. Suunnan oikaisemiseen vaadittiin 4-viikkoa perusharjoittelua kotona marras-joulukuussa. Normaalisti olen viettänyt Ylläksellä tuon ajan, mutta lumitilanteen ollessa Lapissa heikko, niin sain tai jouduin harjoittelemaan Vuokatin ensilumenladulla. Hyvällä tekemisellä kunto löytyi sieltäkin ja todella vahvoja suorituksia napsahteli niin vapaan, kuin perinteisenkin normaalimatkoilta. Sprinttejä en tainnut hiihtää koko talvena, muuta kuin yhden pariviestin sotilaiden MM-kisoissa Bodenissa. Alkukauden huippuhetki osui Vantaalle Suomen Cupin vapaan yhteislähtöön, jossa olin 5. Tammikuun SM-hiihdot menivät mielestäni alakanttiin silloiseen kuntoon nähden, mutta sain helmikuuhun sijoittuneen toisen kovan harjoitusjakson aikana vielä uuden nousukierteen päälle ennen kevään kisaruuhkaa. Tuo jakso sisälsi hyvin yksinkertaista harjoittelua. Viikossa kaksi hapenottoa kuormittavaa ylämäkipainotteista tehoharjoitusta, 2 kovempaa määräintervallia ja loput harjoittelusta oli kevyttä huoltavampaa treeniä suksilla tai lumikenkäillen. Kevään kisoissa olikin sitten helppoa, mikä parasta niin kulku parani kisa kisalta vaikka kauden viimeiseen kahdeksaan päivään kisasin kuusi kisaa. Talvi päättyi SM viestipronssiin ja hopeaan 50km vapaalta. Muita kohokohtia olivat Sotilaiden MM-hiihtojen 5. 10. sijat sekä maukas Suomen Cupin 3. sija perinteisen viestistä Pyhäjärveltä.  Keväällä harjoitusmääriä ynnäillessä yllätyin, että treeniä olikin kertynyt vähän yllättäen 850h ja tehoprosentin olevan suurempi, kuin koskaan aiemmin. Runsaampi kisaaminen pyöräilyssä näkyi myös tilastoissa ja pidemmällä aikajänteellä jalostui myös hiihtokunnoksi. Oli mahtava keväällä todeta, että olin noussut normimatkan hiihtäjänä selvästi uudelle tasolle.

Kesä 2015

Lyhyen tauon hiihtokauden jälkeen urheiluhommat jatkuivat pyöräilyn merkeissä. Olin keväällä uhonnut auttavani suomalaisia maastopyöräilijöitä Olympiapaikan metsästysprojektissa Rion kisoihin. Tämä tarkoitti useita XCO-kisoja ulkomailla ja jopa pientä ulkomaanleiriä ennen kauden alkua. Lisäksi välineisiin tuli panostettua jäykkäperäisen 29” Scotin ja uuden 650b Sparkin verran. Jopa hiihtovälineiden hankkimiseen suhteutettuna voitiin puhua todella merkittävästä satsauksesta kalustoon. Kausi alkoi parilla kisalla Tanskassa ja Ruotsissa, joissa todella koeteltiin uskoa omaan tekemiseen. Vauhti noissa kinkereissä oli tyyliin: ”ei mihinkään”. Onneksi olin paininut tuon ongelman kanssa jo syksyllä hiihtokauteen valmistautuessa, joten en panikoitunut aivan valtavasti. Jalat vain vaativat oman aikansa adaptoituakseen hiihtomoodista pyöräilyn staattisempaan voimantuottoon. Kun pyöräilyn kovemmat lajitreenit alkoivat purra, niin ajovauhti parani kisasta toiseen ja kesälle osui todella maukkaita voittoja ja kisoja. Ensin sain jalkojen hetkellisen tehontuoton kilpailukykyiselle tasolle, jonka jälkeen parani jaksaminen kisoissa viikonlopusta toiseen. Suurin vaikeus kesässä oli tehdä pyöräilyn lajiharjoittelukautta ja kisakautta samanaikaisesti. Varsinkin alkukesästä oli hyväksyttävä treenien lyhyen aikavälin hyödyttömyys ja uskoa niiden pitkän aikavälin hyödyllisyyteen. Kesän absoluuttisia kohokohtia olivat voitot Tahkolta, SM maralta, Haanja100 maralta ja hienot ajot XCO SM-kisoissa ja Hortenin UCI C1 kategoriakisassa. Syksyllä hieman harmitti, että alkukankeuksien jälkeen kohtuulliseen vauhtiin päässyt Olympiapaikkajahti jäi jotenkin puolitiehen. Tein muuten kisakauden jälkeen hiihtohousulle todella poikkeuksellisen ratkaisun ja lepäsin 3-viikkoa ennen, kuin aloin miettimään lainkaan hiihtokautta. Hauska yksityiskohta hiihtokauteen valmistautumisessa oli, etten hiihtänyt kesällä lainkaan vapaata rullilla. Perinteistä tuli kesällä hiihdeltyä rullilla 1.5 krt/ viikko.

Talvi 2015 – 2016

Edellinen talvi alkoi käytännössä täsmälleen samoin, kuin edellinenkin. Olin alkutalven kisoissa pihalla, kuin lumiukko. Nyt suunnan muuttamiseen vaadittiin 4-viikkoa Ylläksellä täydellisissä olosuhteissa. Päätin tehdä pidennetyllä lumileirillä niitä juttuja, millä sain kuntokäyrän uuteen nousuun kevättalvella 2015. Nyt jätin hankikävelyt vähemmälle ja tein hieman enemmän määräharjoittelua suksilla. Tuo syksyinen treenisetti puri nyt jo odotetusti. Alkutalven vire oli jopa parempi, mihin se keväällä 2015 jäi. Koska minulle ei ollut talven kisoissa mitään menetettävää päätin kokeilla ennen tammikuun SM-hiihtoja rohkeaa valmistautumista. Pohjasin ajatuksen edellisen talven kisaruuhkassa terävöityneelle kunnolle, joten tein todella tehopainotteisen viimeistelyn Imatran kisoihin. Jälkiviisaana tuota valmistavaa jaksoa katsoessa voi todeta virheen tapahtuneen, sillä kroppa protestoi ladulla tehojen myrkyttämistä sairastumalla juuri kisojen alla. Sairaana ei pitäisi koskaan kilpailla, mutta tulipa sitäkin Imatralla kokeiltua. Tuloksena kauden ylivoimaisesti parhaat hiihdot ja 3-viikon tauko treeneistä. Keväälle kunto piti rakentaa pienistä palasista kokonaan uudelleen. Kova teho ja kisarupeama pani aerobiankin sakkaaman, mikä yhdistettynä voimattomaan lihaksistoon ei ollut vahva yhdistelmä keväälle. Nyt hyvin paljon maltillisemmalla harjoittelulla kunto palautui kevään hiihtoihin lähes tammikuun tasolle, mutta vähän jäi maku, että kausi loppui huippukunnon tavoittelun osalta kesken. Pääkopalle kausi puolestaan oli hankala ja olin täysin valmis lomalle keväällä. Itseasiassa hiihdon lopettaminen oli ensimmäisen kerran koskaan todellinen vaihtoehto ajatuksissa. Vahvat hiihdot kuitenkin SM-hiihdoista vapaalla ja taustahenkilöiden suoranainen houkuttelu yhdistettynä pieneen mahdollisuuteen tunkeutua talvella 2017 MM-kisojen 50km hiihtävään nelikkoon saivat kuitenkin hommat jatkumaan. Kausi oli kokonaisuutena paras, mitä olen koskaan hiihtänyt. Olin alkutalven jälkeen elämäni parhaassa kunnossa aina sairastumiseen asti ja pystyin vielä keväällä palaamaan lähes samalle tasolle. Hyviä hiihtoja tuli useita, mutta olkoon muiden vauhtiin suhteutettuna Taivalkosken SM-hiihtojen takaa-ajo se kovin, vaikka Imatralla hiihdinkin kovempaa. Niin tosin teki pari muutakin. Harjoitustunteja kerääntyi 810h tehojen ollessa samoissa prosenteissa, kuin aiemminkin. Talven pitkä sairastelu näkyi harjoitusmäärissä selvänä notkahduksena. Jälkikäteen katsottuna syksyllä pidetty lepojakso oli fiksu ratkaisu. Keho oli todella vastaanottavainen koko alkutalven.   

Kesä 2016

Maastokausi alkoi kunnon ryminällä heti hiihtokauden jälkeen. Heti oman kesäkauden alussa ajetut maratonin EM-kisat panivat isännän aloittamaan harjoittelun ilman viivyttelyjä. Lisäksi pyöräkaluston vaihtuminen Scotista Crociksi pitivät isäntää kiireisenä. Oikeastaan tuo kiire onkin juuri kuvaava sana koko kesästä. Olin menossa joka suuntaan liiankin kunnianhimoisen kisaohjelman myötä. Lopulta kävi niin, että ajoin kauden läpi väsyneenä ja jatkuvassa rasitustilassa kamppaillen. Kun kauden aloittaa väsyneenä, niin kelkkaa on todella vaikea enää kääntää parempaan kisakauden aikana. Heinäkuun lopulla puhalsin pelin poikki ja annoin kropalle mahdollisuuden palautua äärimmäisen kisavireen hakemisen sijaan. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että treenit jatkuivat kuin ennenkin, mutta kuskin posket pyöristyivät hieman, jotta palautuminen olisi taatumpaa harjoituksista. Tämä peliliike olisi pitänyt jo toukokuussa, jolloin ajojalan olisi saanut rakennettua kohdilleen ennen kauden alkua. Nyt kävi niin, että kauden alussa kuski näytti kuskilta, mutta tehoja ei vain ollut reidestä ammennettavaksi. Minkäs teet, kun kisaohjelma painaa päälle. Sigulda EM ja Zilertal Bike Challene ennen kesäkuun loppua. Virheitä sattuu ja kahden kisalajin loukossa kamppaillessa priorisoinnin pitäisi olla parempaa. No kuitenkin syksyllä pyörä liikkui mukavasti ja treenikin alkoi tarttumaan. Varsinkin elokuusta marraskuulle ajaminen ja hiihdon lajiharjoittelu kulki hienosti raiteillaan. Kesältä tuli hyvä muistutus riittävän levon ja ravinnon takaamisesta. Onneksi maltoin puhaltaa pelin ajoissa poikki. Pienestä alakulosta huolimatta kesä sisälsi vahvoja ajoja, vaikka kauden 2015 kaltaisia tykityksiä ei nyt pystynytkään esittämään. Kesällä 2016 pyöräilyn mäkikunto parani paljon, mutta vauhti tasaisilla heikkeni hieman. Ihan selvää tarinaa siitä, että puntit olivat tyhjät ja ajoharjoittelu oli mennyt liian kuormittavaksi. Hiihdon lajiharjoittelu (tasatyöntö) pysyi normaalilla tasolla. Tämä tarkoitti 1-2 krt. viikossa suoritettua tasatuuppausta ajoharjoittelun kaveriksi.  

Talvi 2016-2017

Kiitos kesän aikalisän valmistautuminen hiihtokauteen oli merkittävästi helpompaa kuin koskaan aiemmin maastopyöräilevän maastohiihtäjän uralla. Vajaan 3-viikon huili Saariselkä Stagesin jälkeen tuntui jopa pitkältä ja haluja hiihtotreeneihin löytyi jo sulanmaan aikana. Resepti kauteen valmistautumisessa oli vanha tuttu ja kopioitu muutamalla mausteella aiemmilta syksyiltä. 3-viikon punttikuuri ennen kovia lajiharjoitteita, joita pääsin nyt toteuttamaan myös rullasuksilla hieman aikaistetun pyöräilykauden lopetuksen ansiosta. Punttijaksolla hiihdin kevyttä lenkkiä hiihtotunnelissa, jotta vapaankaan hiihtoliikkeet eivät tulisi suurena yllätyksenä kovien vauhdikkaampien lajiharjoitusten alkaessa. Sabluuna tehosi hienosti ja kroppa oli hyvin vahva ja vastaanottavainen lokakuun alussa. Tuohon pohjaan oli helppoa paukuttaa niitä harjoitteita, joilla hiihtokunto nousee talvellakin. Käytännössä tämä tarkoitti joka viikkoista myllytystä Vuokatinvaaralle rullasuksilla. Koskaan en ole saanut kroppaa ennen Vuokatin Suomen Cupia näin valmiiseen tilaan. Hyvän valmistavan jakson ansiosta hiihdin Vuokatissa harjoitusjakson keskellä hyvän viestiosuuden ja suunnitelma terävästä näyttökisasta Oloksen Tykkikisoissa pysyi elossa. Oloksella kuitenkin homma mureni käsiin kalustomurheiden takia ja olinkin nopeasti tilanteessa, että mitään vapaan näyttökisoja ei ollut kalenterissa ennen tammikuun Suomen Cupia Jämillä. Piti ottaa lusikka kauniiseen käteen ja painua Ylläksen pirttiin virittelemään kuntoa ja nuolemaan haavoja, kuten hyvin monena vuonna aiemminkin. Kaikki merkit harjoittelussa lupailivat oikein hyvää tammikuuta, mutta talven ainoa pakkasjakso osui juuri ennen Jämin kisoja. Vuokatin hiihtotunneli oli vuosihuollossa, joten piti keksiä korvaavaa harjoittelua ja kärvistellä muutamat treenit ulkona. Tuloksena hyvin tukkoinen lihaksisto ja keskinkertainen hiihto Jämillä (4.) Toiveet kansainvälisestä näyttöpaikasta Lahden MM-hiihtoihin olivat nollilla. Tuota näyttöpaikkaa ei koskaan tullutkaan, vaikka lopulta Lahdessa varamiehenä 50km hiihdinkin. Jämin jälkeen päätin keräillä itseäni viikon ja tehdä sellaisia harjoitteita, joista tulee hyvä mieli. No tulipa ajettua viikko pyörällä tammikuussa. J Tuon keräilyn jälkeen harjoittelu palasi raiteilleen ja kisatuloksetkin olivat muikeita. Samalla muutin hieman viikottaista harjoittelua terävämpään suuntaan pelkän matkavauhdin kehittämisen sijaan, niin tuloksetkin kisoissa paranivat. Loppukausi olikin yhtä tykitystä Keuruun SM-hiihdoista Inarin Kultapullokisoihin asti. Ainoita tasosta vähän jääneitä hiihtoja olivat Lahden MM 50km ja Kontiolahden viestiosuus. Lahdessa vajaa kulku oli monen tekijän summa, enkä pystynyt niiden takia valmistautumaan kisaan, kuten olisin halunnut. Suurin ongelma oli se että jalat olivat jääneet Sotchin hitaille lumille, kun Lahdessa hiihdettiin jääkelissä ME-vauhtinen 50Km.  Kaikkiaan kausi 2016-2017 oli huikea suoritus omalle tasolleni. Kunto pysyi hyvänä marraskuusta huhtikuuhun ja kumpikin tyyli rullasi kisoissa keskimäärin hyvin. Voinee sanoa, että oikeita asioita tuli tehtyä. Mieltä lämmittävää huomata, että 35-vuotiaanakin voi vielä kehittyä. Parasta talvessa on kuitenkin se, että kroppaan jäi tunne siitä, että jotain voi vielä tehdä paremminkin ja parasta Köppistä ei ole vieläkään suksilla nähty. Kauteen 2017-2018 lähdetään ajatuksella, että Ylitornion 50Kmv ja Holmenkollenin 50kmp eivät olleet uran parhaat hiihdot. Harjoituspäiväkirja kertoo, että treenejä on terävöitetty aiemmasta vuodesta. Nyt vuosikertymä näytti 802h. Toki kertymään vaikuttaa, etten käynyt Espanjassa ajamassa keväällä, vaan käytin aikani työtehtävien hoitamiseen. Kevään jälkeen mentiin hyvin samalla kaavalla eteenpäin kuin kaudella 2015-2016. Suurin ero aiempaan oli hiihtotreenien aloittaminen aiemmin ja terävämmät treenit tammi-maaliskuussa.