SM-Hiihdot Kontiolahti

Jokunen vuosi siinä vierähtikin, kunnes taas hiihtohousut pääsivät raastamaan Kontsan amppishiihtoradoille mestaruuksista, mitaleista, sijoituksista, malmista ja mammonasta. Napakympintien päässä oleva hiihtostadion on tunnettu monista kansainvälisistä ampumahiihtokisoista tv:n välityksellä, sekä paikan päällä nähtynä tasaisen tappavasti siellä pidetyistä SM-kisoista ja vuotuista FIS-hiihdoista. Nyt olikin suoranainen shokki huomata, että stadionilta poistuessa kohti Höytiäisen rantaa oli radoille ilmestynyt ylimääräinen kumpu. Pyhäjokisittain ilmaistuna suoranainen mäki 1.5m noususummalla. Pieni kumpare aiheutti vain hetken hämäännyksen, sillä 99% radoista oli samaa vanhaa kauraa, kuin aina ennenkin. Eikä torstain radankatselu aiheuttanut muutoksia kisasuunnitelmiin.

Kisat aloitettiin miesten osalta sähäkäksi luonnehdittavalla 10km vapaan kisalla. Hätäseen se matka taittuikin ja meno kympillä tuntui lähes Jaak Mae henkiseltä toiminnalta. Ainoat matkavauhtia rajoittavat tekijät olivat isännän liikenopeus ja sen ylittämisestä seuranneet happivaje ja lihasten kangistuminen. Onneksi matka oli sopivan lyhyeksi mitoitettu kisojen alkuun, niin pienistä puutteista aiheutunut tuska pääsi valloilleen vasta viimeisellä kilometrillä huipentuakseen yökkäilyksi ja maanvetovoiman tunnustamiseksi maalissa. Itsensä ylittäminen ja rajoilla eteneminen toi kisasta mukavan ja Kontiolahdelta(kin) hyvin tutun sijoituksen 4. Sijaan voi olla hyvin tyytyväinen, koska se tuli omien kykyjen ylärajoille yltäneellä hiihdoilla. Kun mitalistit olivat selkeästi parempia, niin eipä siinä auta, kuin todeta tilanne ja onnitella vahvempiaan.

Lauantaina hiihdettiin viestit. Hiihtorintamalla vallalla olevasta tiimiytymisestä ja sitä seuranneesta hiihtäjien keskittäytymisetä vahvoihin seuroin viesteistä saattoi povata hyvin tasaisia. Oulun Hiihtoseuralla oli puolustettavana edellisen vuoden 4. sija, johon edellä mainittujen seikkojen takia vaadittiin hyvin vahvaa onnistumista koko joukkueelta. Viestin edetessä ankkuriosuudelle olimme mukana taistelussa sijoituksesta seitsemän sakkiin. Sijoitus myös top vitoseen oli epätodennäköinen, mutta mahdollinen. TOP 5 olisi vaatinut minun onnistumista ankkurina aivan parhaalla mahdollisella tavalla. Kuten lopputulokset antavat ymmärtää, niin en siihen pystynyt, vaan edellisen päivän puristuksen hyydyttämänä jäin tavanomaiselle tasolleni. Päästiin kuitenkin Pyhäjärven Pohdin Korpelan Heikin kanssa samalle loppusuoralle Ounasvaaran hiihtoseuran ja IF Minkenin kanssa, mutta edes kunnon haastetta ei saatu heille heitettyä. Jäätiin siis sijalle 8, vaikka kaikki meidän joukkueesta hiihtivät omien kykyjensä mukaan. SM-viestin taso onkin noussut vuosien saatossa merkittävästi, jonka näki jo siitä, että neljä joukkuetta oli kamppailemassa mitaleista stadionille tullessa. Toki Niskasen Iivon jääminen pois Vuokatin rosterista tasoitti pakkaa merkittävästi, mutta silti Kontiolahden viesti oli tasaisin sitten Imatran 2012, jolloin ankkuriosuudelle lähti viisi joukkuetta hyvin pienillä eroilla.

Sunnuntaille SM-hiihtojen kisaohjelmassa paistoi isolla miesten kohdalla 30km laturetki perinteisellä. Säiden haltija päätti antaa kunnon haasteen myös voiteluryhmille uuden ja liukkaan lumen kera. Vielä hetki ennen miesten lähtöä isännille juoksutettiin uudelleen voideltuja sivakoita, kun latu alkoi kiillottumaan naisten kisan aikana. Itse luotin vielä lähtöhetkellä ennen naisten kisaa hyväksi testattuun sukseen. Jälkikäteen ei tuo luottamus ei ehkä mennyt järkevän ratkaisun laariin, mutta kisan aikana tehtyä valintaa ei voi mennä enää muuttamaan. Lähdön jälkeen Lehtosen Lari yritti systemaattisesti pilata hyvän retkitunnelman pitämällä sopivan mustaa vauhtia. Nopeasti iso porukka hajosi pienempiin ryhmiin vaeltamaan itselleen sopivaa vauhtia kohden maalia. Koitin taistella pääryhmässä jonkin matkaa, mutta homma meni kovin vaikeaksi, kun olimme taittaneet matkaa 7.5km. Tuon jälkeen takaa tuli muutamia retkikuntia joiden selkään en saanut ankkuria kiinnitettyä. Onneksi Strandvallin Matiaksen, Korpelan Heikin, Karppa Variksen, Ketelän Tonin ja Mustosen Jonin Retkikunta poimi meikän kyytiinsä 24km:ssä ja raahasivat maaliin. Sijoitus sunnuntain miesten retkisarjassa oli 14 ja SM-lähdössä 12, kun ottaa etelänaapurista saapuneet vierasraastajat pois listalta. Monenlaisia tuntemuksia tuli koettua matkalla, joista ensimmäisenä saapui ahdistus ja tuska. Sen jälkeen kauhu ja suoranainen keljutus. Loppumatkasta mukaan tuli onneksi helpotus ja ihan kipakka sisuuntuminen sekä uudelleen noussut kilvanhiihtofiilis. Hyvällä omalla tunnolla voin sanoa, että kyllä siinä sunnuntain viimeisellä kierroksella yritettiin tulla sen, mitä pystyttiin. Osa letkasta jäi kyydistä, mutta Korpela ja Strandvall menivät kovempaa. Vaikka Holmenkollenin MC ja hyvät treenituntemukset enteilivät parempaa suoritusta sunnuntailta, niin sellainen jäi tekemättä. Hiihto on välineurheilua ja mulla ei nyt vain sattunut olemaan kokonaisuus kunnossa. Vaikeuksia oli muillakin ja myös niillä, joiden nimi löytyy oman nimen yläpuolelta tuloslistalla. Tämmöistä mastohiihto vain välillä on. Olen kuitenkin tyytyväinen sunnuntain osalta siihen, etten lyönyt hommaa läskiksi, vaan jatkoin kamppailua ensin kärkiryhmän tuntumassa riittävän pitkään, jos vaikka siellä nostettaisiin selkää suoremmaksi ja myös siihen, että pystyin matkalla toteamaan tilanteen olevan mahdoton TOP10 sijoituksen ottamiseksi. Sekä hätäsuunnitelman tekemiseen lennosta parhaan mahdollisen sijoituksen saamiseksi. Ei näitä kinkereitä kuitenkaan joka viikonloppu pidetä ja siksi onkin ainakin pääkopalle tärkeää tehdä SM-hiihdoissa se oma paras mahdollinen.

Nyt kautta on vielä muutama viikonloppu jäljellä, joista selvänä kohokohtana Ylitornion SM-hiihdot ja siellä hiihdettävä 50km vapaalla. Aikaa haavojen nuoleskeluun jää muutamia päiviä, eikä mitään ihmeempää kunnolle voi enää tehdä. Pitää vaan huolehtia palautumisesta ja pitää virettä yllä sopivasti mitoitetulla harjoittelulla. Mieluisan odottava tunnelma ainakin pysyy päällä, kun kalenterissa seisoo vielä useampi haastava kisa hienoilla radoilla tälle keväälle. Kelitkin kotinurkilla näyttävät toistaiseksi suosivan enemmän maastohiihtoa, kuin maastopyöräilyä, joten hiihtokautta kelpaakin jatkaa vähän normaalia pidempään.

Hiihtoterveisin
Koo


Meranti Team Sportia Crocsport