Fantasieleiri Ramsau *Lauantai*

image

Tämä teksti on osa Ramsaun auringossa käynnissä olevaa fantasialeiritystä. 6-15.10.2018. Lukemaanne kannattaa suhtautua huumorilla ja suurella varauksella. Aiemmat päivät löytyvät kohdasta vanhemmat vuodatukset. 

Lauantai 14.10

Taas juhlapäivä treeneissä, joka sisälsi hauskanpitoa sillä kolmanneksi mukavimmalla hiihtotyylillä Pichlin klassikkomäkeen. Ykkönen on Vuokatin Vuorohiihtäjien vuorohiihtolautakunnan varapuheenjohtajan suomin valtuuksin vapaa ja sen jälkeen kirkkaana kakkosena tulee perinteisen sprintti ja perinteellinen hiihtotapa sen nykyisin vivahtein on selvä kolmonen arvoasteikossa. Ennen varsinaista juhlintaa piti kroppaa käydä valmistelemassa etkoilla, jotta alkuiltapäivän tuleva maitohappokylpy ei tulisi kropalle täytenä yllätyksenä. Lisäksi samalla sain valmistella kroppaa talven kisa-aikatauluihin, joissa kisat keskimäärin starttaavat aamuyöllä tai miesten osalta klo 15.

Nyt tuo kropan herättely oli paristakin syystä todella tarpeen. Satuin nukkumaan, kuin tukki ja sen takia olin aamulla myös sekaisin kuin eräs hiihtoliiton palkkalistoilla aikoinaan huseerannut fysioterapeutti. Siirtääkseni uneliaisuutta ja sitkeään juurtunutta unihiekkaa syrjemmälle heitin vajaan tunnin siivun jäätikön ympäri krokolla. Aamurapsakkaalla lumella menee tuollainen 2.25 tuumaa leveillä renkailla varustettu maastopyörä aika mukavasti. Perinteellisempi hiihtokansa vähän katseli kieroon moista toimintaa, mutta kaikkein avoimimmilla mielillä varustetut hiihtohousut pysäyttivät jopa jutulle.  Ehkäpä joskus pyöräilystä lajina saattaa tulla hiihtohousulle hyväksytty tapa harjoitella, mutta siinä saattaa mennä vielä jokunen vuosi aikaa ja ilmapiirin muututtua talvet lienee paenneet jo kauas napapiirin yläpuolelle. Tosin tavallisena mökinmiehenä ei kannata ilman suurempia ennustajan lahjoja ryhtyä minkäänlaisia tulevaisuudenkuvia maalailemaan. Niin se toinen syy käydä aamusiivulla oli yksinkertaisesti tylsyys. Hulluksihan sitä majoituksessa tulee, jos treenin lähtöä pitää odottaa 14.30 asti.

20130711-144747.jpg

Päivän pääharjoitukseen sain lahjottua hovikuljettajaksi Rouva Kostajan. Kyyti on alppiteillä aivan aiheellinen varsinkin näin lämpöisinä syyspäivinä, jolloin rullien laakerit hyrräävät kuin Kovalaisen Heikin Lexus ja renkaat keräävät vauhtia aivan toiseen tapaan, kuin kotoisessa loska-moska-lehti-pskakelissä. Lauantain lähes helteisessä iltapäivässä kuumentunut rulla veisi alppilaskussa miestä (henkilöä), kuin Naganon syksyrinne Mayerin Hemppaa 1998, joten sellainen palanderointi jäi toiseen kertaan. Keskityin vain rullien ylös viemiseen. Riehuin Pichlin nousuun pikkukovaa ja lopuksi ihan isompaakin kovaa. Teema pysyi tismalleen samana, kuin viikkoa aiemminkin tehdyssä reenissä. Tavoite oli pitää vauhti siellä mukavuusalueen ylälaidassa ja viimeisellä vedolla sitten kutitella yläreserviä. Tässä kohtaa astui kuvaan alkuviikosta suoritettu bekelöinti ja sen aiheuttama pohjevamma. Viimeisellä nousulla jokainen potku vihlaisi jo lähes rumasti, mutta ei vielä lamauttavasti. Tämä piti kääntää tietysti voimavaraksi vuonna 2000 käydyn positiivarit-luennon avulla. Ajatukseen: ”kun pohkeeseen vihlaisee oikein kunnolla, niin perinteellisen potku lähtee varmasti oikeasta asennosta” tukeutuen paukutin viimeisenkin nousun ylös. Harjoituksen jälkeinen kiputila vasemmassa jalassa aiheutti pienen konsultoinnin jälkeen buranakuurin aloittamisen. Burana taas vei illasta ylimääräiset tehot ja siksi tämäkin teksti sai odotuttaa yön yli. Nyt alkaakin olemaan jo vähän kiireen hivakka jäätikölle leirin viimeistä hiihtotreeniä tekemään. Suomalaisia Ramsaun jäätikön treeniperinteitä kunnioittaen viimeisellä lenkillähän saa vähän hullutella. Tarkoittako se treenin kestoa, vauhtia tai peräti niitä molempia nähtäneen aamupäivän aikana. Yöllä näin unta buranahuuruissa Valkeakosken Hakan mustajunasta, joten enteet harjoitukseen ovat ainakin vaaralliset.  

 

 

     

 


Meranti Team Sportia Crocsport