Fantasialeiri Ramsau *perjantai*

t4.jpg

Tämä teksti on osa Ramsaun auringossa käynnissä olevaa fantasialeiritystä. 6-15.10.2018. Lukemaanne kannattaa suhtautua huumorilla ja suurella varauksella. Aiemmat päivät löytyvät kohdasta vanhemmat vuodatukset. 

Perjantai. Normipäivä, tai niin normipäivä, kuin perjantai 13. jäätiköllä vain voi olla. Leirin rasitukset alkoivat nousta yöllä esiin, kun unet tahtoivat olla hakusessa. Kropassa kiersi ja mieli vaelteli. Tuleva arki ja sunnuntaina edessä oleva stressaavaa matkapäivä taisivat omalta osaltaan vaikuttaa unenlaatuun. Vaikka ulkona paistoi ties monettako päivää mollukka täydellä terällä, niin omassa päässä oli hyvin hyvin sumuista. Pää vaatii unta, vaikka raastajan kroppa pärjäisi ilmankin. Väsymyksestä johtuen en meinannut saada englannin sanaa suusta, kun tuttu saksalainen koutsi iski jutulle hiihtopaikan lippujonossa. Kertoi jonkin tiedusteluvinkin takia lukevan matkapäiväkirjaani googlen kääntäjän avulla. Saksassa oli kiinnostuttu majoittumisestani 2700m korkeudessa ja sen mahdollisista positiivisista vaikutuksista hiihtokauden ensimmäisiin kisoihin. Kuulemma jonkin sortin työryhmä olisi asetettu tutkimaan tätä poikkeuksellista majoitustapaa. Sen verran saksalaiset tuntuivat olevan kiinnostuneita ja vailla nopeita tiedonjyväsiä, että halusivat lähettää kolmoisagenttinsa Josef Seppo Lindingerin tekemään tarkempaa analyysiä majoituksestani viikonlopuksi. Osallistumisestani tarjottaisiin jotain pientä tutkimusraportin referaattia ja ilmaista lounasta, joten ihan talkoomielellä ei tarvitsisi osallistua. Tätä saagaa monttu auki kuunnellessani, en osannut sanoa kuin: niin. En tiedä tulkittiinko tämä keskustelukumppanin taholla myönteiseksi tai kielteiseksi vastaukseksi, kun sangen räikkösmäisen puheenvuoroni aikana jalkani veivät minut pois aivokapasiteettini yläreserviin äityneestä tilanteesta. Ensi yönä saanen odotella unta ja mahdollista Lindingerin saapumista. Toivottavasti vain uni tulee.  

Ladulla taas jalat kävivät, vaikka kellot seisoivat. Jossain vaiheessa tajusin hiihteleväni ladulla Bertil Langin seurassa muistamatta, miten hänen seuraansa alkujaan päädyin. Tilanteesta irtautumiseksi tuumin kropan lopultakin olevan valmis kovempaan pk-vauhtiin. Reipas peruspekka taas vaatii kevyempää varustusta ja kevyempi varustus jäätiköllä tarkoittaa aina suomalaista peesaria. Sellaisen puolikkaan kierroksen Hallstätterin jäätiköllä komuttuani totesin ettei saamani tuore varjostajani tulisi jäämään valitsemallani lenkkivauhdilla ja kaverin eksyttämiseen tarvittaisiin poikkeuksellisia keinoja. Keksin lennosta tehdä jokaisen kehren päässä sellaisia 900-asteen käännöksiä. Siinä meni omakin kuuppa sekaisin, mutta niin meni peesarillakin. Jo ensimmäisen spinnin kaveri pyöri 180-astetta pitkäksi ja lähti juuri sinne minne oli ennen käännöstäkin menossa. Tämä tarjosi päivän parhaat naurut ja tuumin perjantain kolmannentoista olevan loppupeleissä aivan kelvollinen päivä. Kelvollinen päivä tarjosi semmoisen 28km hiihtoa kiihtyvällä vauhdilla ja pienillä askelkäännöksillä höystettynä.

IMG_1213[1]

Iltapelit olivat jo totuttuun tapaan alhaalla laaksossa ja tarkemmin kuntosalilla. Nyt salilla oli niin kova kattaus urheilijoita etten ole koskaan tainnut moista lajien sekamelskaa siellä tavata. Kun huispauksen pelaajat olivat salilla yksilöinä, niin tilaa jäi muillekin kunnonrakentajille. Imin tuosta lähes innostavasta ilmapiiristä energiaa uuteen maksimipenkki ennätykseen. Nyt tulos kirjataan 62.5 kg puhtaalla nostotekniikalla ilman penkkipaitaa. Teltalla itseä peilistä ihaillessani olin huomaavinani pieniä mikroskooppisia muutoksia vasemman rintalihaksen paikalla.


Meranti Team Sportia Crocsport