Vöyri Suomen Cuppi I &II

34a35c69-8f59-4fae-b295-22ee3cd81127

Vöyri Suomen Cup part I (Viesti)

Vöyrin Suomen Cupin viestikisat saatiin tänään onnistuneesti hiihdeltyä ruotsinkielisen Etelä-Pohjanmaan hiihtomekassa. Kovat olivat odotetusti kovia, vaikka voittajat tarvitsivatkin eläkeläistä joukkueeseensa saadakseen maan johtavan hiihtoseuran takaisin voittokantaan. Onnea vaan Ski Teamille, Jämille ja Ilimajoeelle, mutta eteenkin Mustille – vanhojen pohjien arvoa ei näköjään kannata koskaan väheksyä kestävyysurheilussa.

Meidän joukkueella (OHS) viesti lähti vähän nihkeästi käyntiin, kun hiihtopiirien hurjimpien jalkojen voimatasojen haltijan Jarmo Rissasen sukset hutkivat tykkilumipitoisella ladulla tyhjää. Syytä tähän yritettiin tiedustella OHS:n voitelurekalta, josta ei mitään yksiselitteistä vastausta saatu. Tosin jostain kopin nurkasta kuului kyllä yksittäistä jupinaa, että multi, superextra, v43 ja v40 ovat vähissä, mutta en tiedä edustiko tämä nyt yhden voitelumiehen mielipidettä vai koko seuran virallista kantaa.

Avauksen jälkeen viesti jatkui allekirjoittaneen leveillä hartioilla, joita on harjoitettu aktiivisesti työntämällä maastopyörää Suomen tasamailla. Hiihtosuoritus jäi Tylypahkan arvosana-asteikolla jonnekin kelvollisen ja peikon väliin, joten huomenna on ainakin varaa parantaa tekemistä henkilökohtaisella tasolla. Tänään parhaiten toimi KUULEMMA oikeastaan ylämäen hiihtämisen aerodynamiikka. Nykyisellä alaotteella energiaa sivusta seuranneen fillarireiden mukaaan ei pitäs mennä liikaa tuulen halkomiseen. Tasuriin ja laskuasentoon kun sais vastaavaa ideaa, niin olisin varmasti kilpailukykyinen niillä osa-alueilla.

Viestin ankkuroi maaliin nuori ori Eero Aittolampi vähintään Odotukset Ylittävällä suorituksella (edelleen Tylypahkan arvosanat). Loppusijoituksen ollessa viestikisan 7, mikä on meiltä kauden paras noteeraus miesjoukkueena. Näiltä pohjilta onkin mukavaa lähteä retkeilemään Vöyrin vuoristoon OHS:n rosterissa 30km massalähtöä. Miehet ovat nälkäisiä ja kuhmolaisilta on saatu päivärepullinen vanhaksi menneitä pitopurkkeja voitelumiehistön käyttöön. Enää ei tarvi kopillakaan nuukailla, vaan pitoa tohtii hangata kaikkien suksiin useampikin hermokerros. Lappu rinnassa osallistuva osasto huolehtii vaan paljon turkiksia päälle, ettei hyytävän meri-ilmaston pakkanen puraise ainakaan kangistavasti OHS:n retkikuntaan.

OHS:n mieshiihtäjien puolesta ja heidän pyytämättä. 
Koo

Vöyri Suomenkuppi vol II (30kmp) 

IMG_1105

Kait se pitää vol II kisarapsa tuolta Eteläpohjanmaan valloitusyritykseltä raapustaa, vaikkei mitään mieluista kerrottavaa sunnuntain kisasta olekaan. Pohjatietoina mainittakoon, että lauantain kireä, mutta liukas pakkaskeli oli muuttunut edelleen kireäksi, mutta nihkeäksi pakkasekeliksi. OHS:n voitelurekalla oli mennyt pasmat täysin sekaisin, kun kelin muutos lauantailta olikin odotettua rajumpi. Yhden miehen voiteluosasto laittoi ilmeisesti koko seuran hiihtäjien suksiin uudet voiteet, joten työnsarka lienee tuona kauniin lumisena sunnuntaina ollut melkoinen.

Itse kisaa jauhettiin jo lauantailta tutulla 2.5km ralliradalla, joka näytti paperilla näennäisesti fyysisesti haastavalta ja yhteislähtöihin erittäin suotuisalta, jos kisan tarkoitus on päättyä ison porukan kirihommiin. Ilmeinen onnistuminen ratamestarilta siis. Ennakkotiedustelusta ja yleisestä mielipiteestä välittämättä kisassa edes yritettiin pitää kevyesti vauhtia yllä. Ojansivu, meikäläinen, Mäkelä ja lopuksi hurjan vetovuoron tehnyt Koskelan Niko yrittivät saada porukkaa palasiksi, mutta radan pitkä loiva lasku, jossa oli välissä pieni tasanne ja sen päätteeksi jyrkkä, mutta lyhyt seinä pitivät huolen siitä, että porukka kasaantui aina stadionille tultaessa. Tohdin väittää, että tuolla sunnuntain kisassa mukana olleella kattauksella kisattuna tulosluettelossa ei suuria muutoksia olisi ollut, vaikka 30km sijaan olisi hiihdetty 5km. Muutama ukko olisi varmaan vaihtanut paikkaansa, mutta kolmen kärjestä tuskin kukaan. No ehkä en olisi siinä tapauksessa ehtinyt kaatumaan 25km kohdalla ja hajoittamaan sauvaa 27km paikkeilla. Vaikka tuo aivan lopussa tapahtunut sauvarikko vaikutti erittäin kohtalokkaalta, niin oikeasti se 25 kohdalla sattunut kaatuminen oli sitä. Sijalta 4, kun tippuu jonossa sijalle 15. niin vaikeuksia tulee olemaan. Sijoitusten nostamiseen kului valtavasti energiaa aiempien vetotöiden jälkeen, joten sauvarikko kisan lopussa vain tarjosi hyvän selityksen surkealle tulokselle. 😉

Jälkikäteen mietin, että olisi vain pitänyt hiihdellä porukassa muiden mukana voimiaan säästellen, mutta ei se vain kuulosta hyvältä. Tiesin etukäteen, että kirihommissa olen heikoilla rinttereitä ja muita nopiasoluisia vastaan, joten kisasuunnitelma piti laatia siten, että edes yrittäisi kisan voittoa muuten, kuin pelkällä tuurilla lopussa (ts. muiden epäonnella). Yritys matkalla oli jälkitarkasteltuna vähintään jonkinlainen, mutta ei lähellekään voittoon riittävä. Eipä siinä auta, kuin jälleen kerran todeta oman vireen heikkous ja niellä tappionsa. Aikaa pohdintaan ainakin on. Virkavapautta riittää työmaalta ja kisakalenteri huutaa tyhjyyttään. Kunhan tässä keksisi kevääksi jonkun hyvän tavoitteen, niin harjoittelukin olisi jälleen mielekästä. No Vöyriltä jäi niin katkerat fiilikset ja pakkasessa raiskatut keuhkot, ettei ainakaan lähitulevaisuuteen kannata kovin haastavia tavoitteita asetella. Tämmöisiä terveisiä Vöyriltä. Jatketaan kamppailua.

Koo

Artikkelikuva (siis tuo huomattavasti toista laadukkaampi) Viestintäpalvelu Heidi Lehikoisen omaisuutta. 


Meranti Team Sportia Crocsport